Toisella hoitolalle tulokerralla osasin reitinkin paremmin ja saavuin ongelmitta Pandakukkulan päärakennuksen luo. Pakkanen oli yön aikana lauhtunut entisestään ja pandat, sekä Niinipuu taapersivat polviin asti ulottuvassa hangessa hippaa leikkien. Suupieleni vääntyivät väkisinkin hymyyn, vaikka se pian hyytyikin upotessani syvään lumeen.
"- Moi!" Niinipuu huudahti samalla, kun otti Siirin uudestaan kiinni. Ulkona leikkivät pandat olivat näet vielä pieniä, eivätkä ne vielä oikein muistaneet pelin sääntöjä - aina kun Niinipuu oli saanut jonkun pandoista kiinni ja lähti jahtaamaan toista, äsken kiinni jäänyt panda lähti sekin innoissaan takaa-ajoon. Niinpä pelissä ei oikein ollut päätä eikä häntää, mutta hauskalta se kyllä kieltämättä näytti.
"- Moi!" huikkasin takaisin, mutten malttanut jäädä juttelemaan, sillä Tuukan täytyisi saada flunssalääkkeensä ennen kuin ehtisi heräilemään niin paljon, että huomaisi lääkkeen karmivan maun. Pistin juoksuksi kohti hoitajien rakennusta, eikä aikaakaan, kun jo saavuin oman huoneeni oven. Kopistelin ylimääräiset lumet kengistäni ja lahkeistani ja astuin lämpimään, piparin tuoksuiseen aulaan.
Tuukka ilmeisesti nukkui yhä, sillä saatoin eteiseen asti kuulla pandan eilen illalla asettaman herätyksen. Tyytyväisenä ajoitukseeni hiippasin varpaisillani Tuukan makuuhuoneeseen ja sammutin herätyskellon. Istuin sängynreunalle ja kaivoin yöpöytä laatikosta lääkepullon. Otin taskustani äidin antaman lääkemitan ja mittasin siihen kolme millilitraa yskänlääkkeen hajuista litkua. Laskin mikstuurapullon takaisin pöydälle ja nostin sitten Tuukan varovasti istuma-asentoon. Sen suukin raottui juuri sopivasti niin, että sain nesteen valutettua pandan kurkkuun. Ikävä kyllä lääkkeen karvaaseen makuun Tuukka heräisikin ja nielaisi järkyttyneenä.
"- Mä tietin ten! Tä ylittää mylkyttää Tuukan!" se huusi loukkaantuneena ja kierähti nopeasti alas sängyltä. Ei taas tällaista, ajattelin ja kaappasin pandan kainalooni ennen kuin se ehti juosta keittiöön pakoon.
"- Se oli lääkettä," selitin hätääntyneelle Tuukalle rauhoittavasti.
"- Sä muistat varmaan, miten huono olo sulla oli eilen. Toi lääke auttaa, ettei sulle enää ikinä tuu niin huonoa oloa," kerroin pojalle, jonka silmät suurenivat äkkinäisestä ymmärryksestä. Aaa... se mumisi kellahti sylistäni lattialle.
"- Oki, mutta Tuukalle tuli lääkkeettä kova nälkä," Tuukka kertoili tuntemuksistaan ja saatoin melkein kuulla sen vatsasta pientä, suloista murinaa. Se hieroi vatsaansa malttamattomana ja lähti edellä keittiöön.
"- Jos mä ehtin entin, mä laitan itte luokaa!" se huusi ja lähti viilettämään pitkin pitkää käytävää.
Yllätys yllätys meistä kahdesta kuitenkin minä ehdin ensin keittiöön ja Tuukka sai istua ja odottaa keittiön korkealla tuolilla. Tänä aamuna panda sai aamupalakseen kiivin ja paahtoleivän, johon taiteilin päälle juustoa. Juomaksi pieneen pandamukiin laitoin tilkan vettä. Koska kiivi oli uusi ruoka, Tuukka tuttuun tapaansa söi siitä vain puolet ja laitoin lopun jääkaappiin odottamaan välipala-aikaa. Leipä sen sijaan ennestään tuttuna ruokana meni kokonaan ja ruokailun loputtua mukikin lojui tyhjänä pöydällä. Tuukka kertoi menevänsä katsomaan tv:tä ja sillä aikaa tiskasin aamupalasta kertyneet astiat. Omista tottumuksistani nimittäin tiesin, etten jaksaisi illalla suurta tiskivuorta. Olohuoneeseen mennessäni mietin jo vaihtoehtoja, mitä voisimme tänään tehdä.
"- Mitä sun tekisi mieli tehdä tänään?" kysyin Tuukalta, joka tietenkin alkoi heti miettimään. Tehtävää helpottaakseni annoin pari vaihtoehtoa.
"- Vesipuistoon, Pandahupilaan, vai leikkikentälle?" oikeastaan vaihtoehtoja oli kaksi, nimittäin Pandahupila oli siinä mielessä kuolleena syntynyt ehdotus, että se oli talvella suljettu.
"- Leikkikentävve?" Tuukka kysyi ja keskittyi taas täysillä keskusteluumme ja vähemmän televisioon.
"- Mennään vaan!" kehotin ja ohjasin Tuukan eteiseen pukemaan lämpimästi päälleen. Menin heti perässä, suljettuani ensin television.
Jatkuu... |
Vastaus:
Tietokonekiellossani ikävin puoli oli etten päässyt lukemaan näitä absoluuttisen uskomattoman ihania, hyvin kerrottuja ja yksityiskohtaisia tarinoitasi! Saat tästä ensimmäisestä osasta 10pk:ta |
|
Jatkoa...
Lääkärin huomattua hämmentynyt ilmeeni, mies puhkesi selittämään:
"- Minä ja ilmeisesti myös Niinipuu epäilimme, että Tuukalla olisi hengenvaarallinen Pandasyöpä aivoissa, siitä siis helpotus ja Pandakuumehan on siis ihan tavallinen pandojen flunssa. Siitä paranee lepäämällä ja keräämällä voimia. Saatte kuitenkin mukaanne lääkettä, joka helpottaa kuumeeseen, kurkkukipuun ja yskään, sekä muihin sairauden oireisiin," lääkäri, jonka nimikyltissä mies esiteltiin Pandalääkäri Kaapo Sairaudenpaljastajaksi kertoi ja ojensi meille hyllystään tummaa mikstuuraa, joka näytti maistamattakin aivan hirveän makuiselta. Otin sen kuitenkin tekohymy kasvoillani mukaan ja kaappasin Tuukan takaisin takkini sisään. Tästä ei voi päivä enää pahentua, ajattelin, mutta kyllä se pystyi.
"- Mulla on tänne kaupunkiin vähän asioita, enkä jaksaisi ajaa edestakaisin, niin mietin tässä vaan, että voisittekste kävellä kotiin?" Niinipuu kysyi hieman nolona, että joutuikin jättämään meidät taivaltamaan lumipyryyn. Nyökkäsin (pepsodent hymy tietenkin väännettynä kasvoilleni), että nainen pääsisi häpeästään ja lähdin harppomaan ovesta ulos.
Paitani sisällä oleva Tuukka oli taas saanut unen päästä kiinni ja kotiin tultuamme se tuhisi täyttä päätä lämpimässä, kuumehoureetkin olivat loppuneet. Ulkovaatteet riisuttuani laskin pandan tuttuun ja turvalliseen säkkituoliin ja laitoin panda tv:n päälle. Yhtäkkinen televisiosta tuleva valo kuitenkin herätti Tuukan, joka alkoi heti vaikertamaan. Voi että, miten huono olen tässä, ajattelin ja kiiruhdin takaisin pojun luo sammuttaen yhdellä kädenheilautuksella tv:n.
"- Vavo häikäitee Tuukkaa," se mutisi silmät vetistellen. Olisihan minun pitänyt muistaa, että kuumeessa silmät olivat muutenkin kuivat, eikä niitä saanut enää ärsyttää kirkkailla valoilla. Nyt Tuukka oli kuitenkin täysin virkeä siinä katsellessaan ihmeissään ympärilleen. Siksi päätinkin hoitaa ruokkimisen nyt - ennen kuin poika taas ottaisi uudet päivänokoset. Sammutin mennessäni huoneesta kaikki valot ja tullessani toin tarjottimella ruuan lisäksi muutaman kynttilän, jotka sirottelin ympäri huonetta valoa tuomaan. Ruuaksi olin valmistanut neljäsosan tomaattikeittopussin sisällöstä ja voidellut yhden paahtoleivän. Juomaksi oli mikrossa lämmitettyä kaakaota. Olin tuonut salaa selkäni takana myös mikstuurapurkin, josta tarjosin heti ensimmäiseksi lusikallista "cowboyn herkkupilttiä." Pandan makuaistit olivat kuitenkin sairaudesta sen verran turtuneet, ettei se osannut edes pistää hanttiin. Se vain nieli onnellisena moneksi muuntautuvaa mikstuuraa, mikä parantaisi "cowboyn, kuin cowboyn." Hymyilin Tuukan hyväuskoisuudelle ja annoin sen syödä rauhassa sillä aikaa, kun kävin hakemassa kirjastosta lainaamamme kirjan. Tassuttelin huomiota herättämättä makuuhuoneeseemme, jonka yöpöydälle olin kirjan jättänyt. Takaisin palatessani Tuukka makoili jo hyvän asennon ottaneena vilttien seassa, eikä lautasella ollut enää jälkeäkään tomaattikeitosta. Tarjottimellakin leivästä muistuttivat enää muruset. Ainakin pojan ruokahalu oli palannut, ajattelin tyytyväisenä ja aloitin lukemisen cowboy tarinasta nimeltään "Pieni, sairastunut cowboy." Ajattelin sen sopivan parhaiten tähän tilanteeseen.
"- Elipä kerran suurella, avoimella preerialla...."
Kun satu oli loppunut ja kiinnitin katseeni takaisin vieressä olevaan Tuukkaan, joka oli koko sadun ajan kiinnittänyt tarkasti huomionsa sivuilla esiintyviin, värikkäisiin kuviin, tajusin, että se oli vieläkin hereillä.
"- Tuukka ei tahdo mennä nukkumaan," se sanoi varmasti ja istui pehvansa tiukasti säkkituoliin.
"- No mitäs jos menisit pesemään hampaat," houkuttelin ja Tuukka myöntyi, sillä sadun sankari Caarlo Cowboykin oli pessyt joka ilta hampaansa. Sillä aikaa kun Tuukka taapersi tietään kylpyhuoneeseen, minä vein tarjottimen keittiöön ja tiskasin likaiset astiat. Olin vähän ennen Tuukkaa valmis ja kun menin katsomaan, miten hampaitten pesu sujuu, tajusin kylpyammeessa kyyhöttävän, mustavalkoisen mytyn Tuukaksi, joka oli nukahtanut tuohon valkoiseen, kovaan ja märkään kulhoon hammasharja omaan suuhunsa unohtuneena. Naurahdin ääneen kummalliselle näylle ja poimin vähän kastuneen olennon syliini ja kuljetin yhä nukkuvan Tuukan yhteiseen sänkyymme. Juuri ennen lähtöäni soitin vielä hoitolan lankapuhelimella isälleni, että minut on nyt noudettavissa Pandakukkulan pihalta.
Loppu <3 |
Vastaus:
Tuukka parka... No onneksi sillä ei ollut pandasyöpää (jolle jostain syystä repesin, vaikka onhan kyseessä vakava asia).
Kirjoitat edelleen hyvin, ja muistit kiitettävästi ostamasi ruoat (joita laiska Niinipuu ei jostain syystä lisäile tietoihin...)
"Pandalääkäri Kaapo Sairaudenpaljastaja" Heeh heeh ;'D
Tuo Caarlo Cowboy oli tosi hauska.
Mitäs tähän nyt vielä keksisi? Nooh, ainakin hoidat huolellisesti ja säännöllisesti. Saat 10pk ja 8 pistettä.
|
|
Jatkoa...
Sisälle päästyäni ajattelin keittää Tuukalle kuumaa kaakaota ja tarjota suklaavanukasta, mutta heti sisään päästyämme, panda tipahtikin lattialle. Kiiruhdin nopeasti ulkovaatteita riisumatta sen luo ja kannoin sen sohvalle, minne peittelin sen. Sitten riisuin vaatteeni ja menin takaisin sen luo.
"- Mikä on, Tuukka?" kysyin siltä huolestuneena ja sain vastaukseksi kasan epämääräisiä sanoja huimaamisesta ja huonosta olosta. Tein pandan olon sohvalla mahdollisimman mukavaksi ennen kuin puin ulkovaatteeni takaisin päälle - nyt tarvittiin Niinipuun apua.
Ulkona oli taas alkanut tuulla kovempaa ja vei oman aikansa edes päästä päärakennukseen, missä Niinipuu oli tällä kertaa syöttämässä suloisia tareja.
"- Moi Sohvi, mikä hätänä?" nainen kysyi heti. Ilmeestäni taisikin selvitä, että jotain oli hätänä, mietin ja yritin pitää kasvoni kurissa.
"- Mä en oikein tiedä, mutta kun me tultiin sisään, Tuukka vaan kuukahti lattialle ja alkoi valittaa huimauksesta," selitin Niinipuulle vähän itkuisena. Vaikka en olisi halunnut näyttää sitä, tiesin, että pian huoli pandasta pulpahtaisi esiin itkuna.
"- Toi kuulostaa ihan pandakuumeen oireilta, parasta, että menette lääkäriin," Niinipuu neuvoi kulmat kurtussa.
"- Oikeastaan mä voisin tulla mukaan," Niinipuu sanoi ja antoi vanhimmalle tarelle ohjeet, miten pienet pandat tulisi hoitaa.
"- Osaako ton kokoinen panda jo ottaa noin paljon vastuuta?" kysyin vähän hämmentyneenä Niinipuulta, mutta nainen oli jo eteisessä pukemassa ulkovaatteitaan ja hän vain nyökkäsi totisesti: ilmeisesti Tuukan tila oli kriittisempi.
Matkalla sairaalaan, poikkesimme huoneessamme hakemassa Tuukan. Hain makkaristamme myös pari vilttiä, joiden sisään pojan kapaloimme. Se nukkui, mutta houri kuumeen kourissa ja rimpuili otteessamme. Sen korvat oli ihan kuumat ja nenä kuiva. Kävelimme ulos ihmeellisessä muodostelmassa niin, että Niinipuu suojasi selällään takaansa tulevaa pyryä, jottei Tuukka pääsisi kylmettymään tai kastumaan. Panda itse oli minun sylissäni. Onneksemme (tai Tuukan onneksi) sairaala oli lähellä, eikä meidän tarvinnut kävellä sinne, vaan menimme Niinipuun autolla. Se oli kuitenkin kylmä käyttämättömyyden jäljiltä ja koska lumitöitäkään ei ollut tehty, se tuskin lähti liikkeelle korkeassa hangessa. Rukouksiimme oli kuitenkin ilmeisesti vastattu, sillä kolmannella yrityksellä auto lähti, kuin lähtikin liikkeelle ja pääsimme lämpimän sairaalan sisätiloihin juuri hyvään aikaan.
Odotushuone oli tyhjä ja pääsimme heti päivystyshuoneeseen. Nostin Tuukan keskellä huonetta olevalle pöydälle, johon kohdistui monta spottivaloa. Juuri niihin se varmaan heräsikin, koska alkoi availla silmiään ja hytistä, vaikka olin laittanut sen päälle monta huopaa.
"- Tuukavva kyvmä," se huokaisi ja käpertyi myttyyn vatsaani vasten. Vilkaisin kasvot huolta täynnä lääkäriä, joka oli kääntynyt työpöytäänsä vasten laittamaan kumihanskoja käteensä tutkiakseen poikaa. Hän kuitenkin tiesi, mikä sitä vaivasi jo ennen kuin ehti koskea siihen.
"- Tuukka potee ilmiselvää pandakuumetta," lääkäri totesi ja näin silmäkulmastani, kuinka Niinipuun hartiat lysähtivät ja kuinka hänen jännittynyt ilmeensä silminnähden helpottui. En kuitenkaan ymmärtänyt miksi. Kai pandakuumekkin oli vakava sairaus?
Jatkuu... |
Vastaus:
Vastasin seuraavaan tarinan osaan... |
|
| Nimi: Niinipuu |
22.02.2010 20:05 |
sohvi//kirjoitan nyt tällä lailla kun tämä kännykkä on niin raivostuttavan hidas... Kiva kun joku jaksaa kiinnostua noista keksimistäni kisajutuista  olen tosi pahoillani, mutta en voi antaa vielä palkkaa tämän kännykkänettijutun takia... Teen kisaviekun ja annan palkan ja lisään tavarasi heti kun isä päästää minut läppärille. Tarinasi oli (yllätys yllätys) loistava, mutta pikkutarkka nipopipo niinipuu onnistui bongaamaan pari painovirhepaholaista. Eivät nou viestit mittään haittaa, minäkin käytän sellaisia |
|
Kun aamulla heräsin, saatoin katsomattakin tuntea, että Tuukka tuhisi yhä kylkeäni vasten. Nostin varovasti peittoa niin, ettei lämpö päässyt karkaamaan ja hiippailin (jälleen kerran) tohvelit jalassa toiselle puolelle sänkyä peittelemään Tuukkaa uudestaan. Sen tehtyäni, vetäisin pyjamani päälle aamutakkini ja jatkoin hiipimistäni keittiöön. Otin astiakaapista koveran kulhon ja laskin siihen pahvipaketissa olevia muroja ja niiden päälle tilkan maitoa. Ehdin myös kaataa maitoa lasiin ja laittaa leivän paahtimeen, ennen kuin kuulin takaani uniset jalat, jotka taapersivat keittiöön.
"- Huomentta..." Tuukka mutisi, muttei käynyt istumaan.
"- Voiko kattoo telkkalii?" se kysäisi ja vilkaisi taakseen olohuoneeseen. Nyökkäsin ja sanoin:
"- Toki, mä tuon aamupalat sitten säkkituoliin." Tuukka lähti hoippuen juoksemaan olohuoneeseen ja kuulin äänen, mikä kuuluu, kun telkkari laitetaan kaukosäätimestä päälle. Kuulin myös rojahduksen, mikä kuuluu, kun pikkuinen panda kaatuu säkkituolin päälle. Hymyilin itsekseni ja voitelin leivän, mikä oli juuri tullut paahtimesta. Sitten kävelin reippaasti (niin, ettei leipä ehtisi jäähtyä olohuoneeseen ja menin Tuukan viereen katsomaan lastenohjelmia.
Lasten ohjelmien loputtua kello näytti melkein kymmentä. Tuukka oli myös saanut aamupalansa syötyä.
"- Mität titten?" se kysyi hämmentyneenä, kun se ei keksinytkään tekemistä itselleen.
"- No mitäs sanoisit, jos mentäisiin ulos?" kysyin pandalta, sillä olin jo illalla miettinyt, mitä tänään olisi ohjelmassa. Tuukka nyökkäsi innoissaan.
"- Uloooooooottt!" se huusi ja lähti juoksemaan eteiseen. Eilen olin ajatellut myös, että treenaisimme vähän Panda-agilityä, mutta saa nyt nähdä, jääkö se pelkästään haaveeksi... Eteisessä taas muistin, ettei Tuukalla ollut vieläkään lämpimiä ulkovaatteita. Siispä lainasin sille pipoani, käsineitä ja kaulaliinaa, toivoin vain, etten itse vilustuisi tässä pakkasessa. Onneksi takissani oli huppu ja minulla oli varakäsineet mukana. Puin Tuukalle tämän ikiomat bootsit kannuksineen jalkaan, ennen kuin lähdimme puskemaan viimaa päin.
Ulkona tapasimme minulle ennestään tuntemattoman hoitajan, joka esittäytyi Lauluksi. Hänellä oli mukanaan kaksi pandaa, jotka molemmat olivat ilmeisesti tyttöjä. Toinen harmiksemme näytti tulleen siihen ikään, että pojista saa poikabakteereita ja se pysytteli visusti Laulun pitkien säärien takana sillä välin, kun Tuukka ja pienempi tyttöpanda leikkivät pihalla hippaa. Vähän ajan kuluttua Happyksi esittäytynyt pandakin sai rohkeutensa kerätyksi ja lähti mukaan leikkiin. Tiesin kuitenkin kokemuksesta, että pitkään paikalla seisomisesta jos jostain tulee kylmä ja päätin siksi lopettaa pandojen mukavan näköisen temmellyksen.
"- Nähdään?" kysyin Laululta, joka nyökkäsi hymyillen ja lähdimme sitten eri suuntiin. He olivat matkalla Pandakukkulan portille: varmaan menossa leikkipuistoon, tms., kun taas minulle oli omat aikomukseni... Niinpä suunnistimmekin Pandakukkulan takapihalle, tuntien koko ajan karkkipussin painon takataskussani.
Onneksemme Niinipuu oli rakentanut takapihalle valmiin agilityradan, minkä esteet hohtivat uutuuttaan. Koirien koulutuksesta muistin, että oli kuitenkin parasta aloittaa vain yhdestä esteestä, sillä muuten koulutettava saattoi mennä sekaisin ja harmistua harjoituksista. Tärkeintähän oli, että kaikilla oli hauskaa, mietin ja johdatin pandani matalan renkaan luo.
"- Mikti täälä on tämmönentemppulata?" Tuukka kysyi ja katseli ihmeissään sille tuntemattomia esteitä. Tartuin Tuukan ajatukseen temppuradasta ja jatkoin johdattelemista.
"- Tää rata sun on tarkoitus läpäistä!" sanoin pandalle innostaen ja sainkin pojan silmät loistamaan jännityksestä.
"- Jos onnistut hyvin, voit saada karkkia," sanoin ja nostin Tuukan karkkipussin taskustani.
"- Rata alkaa tältä matalalta renkaalta," neuvoin ja menin renkaan toiselle puolelle. Kun Tuukka kiipesi siitä läpi annoin sille mehukkaan, oranssin hedelmä karkin ja kehuin sitä. Seuraavaksi olevat hyppyesteet jätin sikseen, sillä ne olivat vielä liian vaikeita. Eteninkin ryömintä-esteelle.
"- Mee ton jännän verkon alta tänne toiselle puolelle," ohjastin jälleen Tuukkaa, joka tällä kertaa katsoi minua epäluuloisesti.
"- Ihan helppoa se on," kannustin ja sain kuin sainkin Tuukan konttaamaan verkon. Viimeisenä "omalla" radallamme oli kiikkulauta, joka oli Tuukan mielestä jännittävä, mutta hauska.
"- Jiihaa!" Tuukka kiljaisi, kun lauta keikahti alas. Pandan tultua ns. maaliin, taputtelin ja kehuin sitä ja annoin myös karkkipussin sille.
"- Hyvä Tuukka," sanoin ja kysyin, lähdettäisiinkö jo sisään. Tuukka myöntyi ja lähti onnellisena taapertamaan edelläni pihan poikki kohti pientä asuntoamme.
Jatkuu...
-------------------------------------- r
Sori, kun jätän sulle tähän hoitotarinan alle aina tällasia pikku viestejä, mutta mulla on aina sulle jotain asiaa... Tuli vaan mieleen, että aiotko pian tehdä sen kisaviekun, niin, että päästäisiin agilitykisoihin? Ja sitten vielä, että ennen kuin aloin kirjoittamaan tuota hoitotarinaa, huomasin, että pisteiltäni olen jo Mukava tyyppi. Ja lisäisitkö nuo tavarat kaappiin, niin muistaisin, että mitä olen ostanut |
|
| Nimi: Emmi |
20.02.2010 14:52 |
Olin Sipin kanssa koulussa ensimmäistä kertaa. Sipi ihmetteli mikä tämä paikka oli. Sanoin Sipille, että tämä on koulu. Sipi yllättyi, että miksi hänet laitetaan kouluun.
TUNNIN PÄÄSTÄ
Olimme olleet koulussa miltei tunnin ja Sipiä alkoi väsyttää. Kuitenkin Sipi sanoi, että hän ei aio nukkua tänään ollenkaan. Olin kummissani. Miksi et aio nukkua? kysyin. - Kotka en tato mamma!!
Sanoin, että voit nukkua minun vieressäni, jos kelpaa. - Mutta ei, ei sekään auttanut. Minua peloittaa nukkua! Sanoi Sipi.
Kerroin, että maailmassa ei ole mitään pelättävää. Sitten sipi rauhoittui hetkeksi, ja nukahti omaan tossuunsa.
Sipin herättyä menin laittamaan veden valumaan ammeeseen, koska Sipillä piti olla kylpyaika. Sipi tuli tossusta ihan unen pöpperössä keittiöön, vaikka olikin ollut hereillä jo jonkin aikaa. Sipi Söi aamupalaksi porkkanapilttiä, jonka löysin meidän jääkaapistamme. Ruuan jälkeen vesi odotti Sipiä kylpyammeessa. Haluatko saippuaa veteen? Kysyin Sipiltä. Ei tahto. Sanoi Sipi.
Nyt on aika tulla pois Sipi. Sanoin. Mä tulee nyt. Huusi Sipi. Nyt nukkum..... En ehtinyt edes sanoa lausettani loppuun, kun Sipi oli jo käpertynyt tossuunsa. |
Vastaus:
Ihan ok. Vuorosanat voisit merkitä näin:
-Miksi et aio nukkua? kysyin.
Eli jokaiselle vuorosanalle oma rivi ja ennen vuorosanaa väliviiva. Saat kolme pk:ta ja kaksi pistettä. |
|
| Nimi: Laulu |
20.02.2010 10:21 |
Kirjoitan...Anteeksi vaikka sen ennen lomaani tarinan pitäisi jatkua, niin kuitenkin kirjoitan uuden tarinan.
Kävelin pitkin pandakukkulan autioita katuja. Minua nolotti kauheasti, en ollut käynyt täällä vuoteen. Monessa mökistä näytti tupruavan savua. Oli tullut uusia hoitajia! Äkkiä äkkäsin mökkini. Mutta mitä ihmettä! Siitäkin tuprutti savua tasaisin väliajoin ja pehmeiden, makeiden piparkakkujen tuoksu sai minut sudennälkäiseksi. Yhtäkkiä ovi avautui ja Happy Ja Little juoksivat luokseni.
-Sinä tulit! Kiljui Happy innoissaan ja kipusi pääni tasalle.
-Niin, tinä tulit, tulit! Matki Little.
-Niinhän mä tulin, nauroin ja kannoin pandat sisälle.
-Oletteko oppineet tekemään ruokaa?! Ällistyin kun näin, miten muhkeita, kullankeltaisia pannukakkuja ja paksuja, pehmeitä piperkakkuja loisti jokapuolella sinisillä, punaisilla, vihreillä ja keltaisilla posliinilautasilla.
-No, öh tuotta jjoo, takelteli Little katsellen maahan.
-Uskomatonta, sanoin ja nappasin käteeni piparkakun ja letun. Aloin ahmia niitä. Mutta aina kun otin jonkun siihen "kasvoi" tilalle uusi.
-Nythän meillä on ruokaa vaikka 100 vuodeksi, ähkäisin. Pandat nyökkäilivät. Kun olin toipunut hetkisen tuolissa, riisuin päällysvaatteeni ja otin pandat syliini.
-Nyt pesulle, ilmoitin napakasti ja koppasin ne syliini. Kun olimme kylpyhuoneessa, laskin pandat alas. Happy liukastui siinä samassa saippuaan, ja Little yritti popsia pesuharjan.
-Ei, arrgh, ajattelin mutten ääneen ja nostin pandat pesuammeeseen. Lorutin vettä uskomattoman likaisten tarepandojeni päälle. Little roikkui ammeen reunalla ja tapitti minua.
-Mittä olit? Se sitten kysyi.
-Öhm, aloitin.
-Vaikea selittää. No olin niinkuin -lomalla. Hoidin muissa hoitoloissa.
-Eikö me ollattaan tärkeimpiä, huudahti Little ja pyrskähti itkuun. Rauhoittelin sitä ja pesin molemmat pandat vauvaöljyllä ja shampoolla.
Istuimme keittiön pöydän ääressä ja joimme kuumaa kaakaota ja maiskutimme pannukakkuja joiden päällä oli vadelmahilloa & sokeria. Kun olimme syöneet, föönsin Littlen ja Hapyn ja kävin kiskomassa ylleni ulkovaatteet. Puin pandatkin, ja sitten nappasin ne syliini. Menimme ulos ja näimme jonkin uuden hoitajatytön.
-Kuka olet? Kysyin häneltä.
-Olen Sohvi, ja tässä on pandani Tuukka, tyttö esitteli.
Pandalla oli cowboy-hattu ja kädessään lasso. Little rynnisti hänen luokseen mutta Happy jäi ujona taakseni.
-Mikset mene? Kuiskasin niin ettei Sohvi kuullut.
-En uskalla, Happy piipitti.
-Ei sitten.
Katselin kuinka Little höpötti jotain Tuukalle ja kohta he jo leikkivät hippaa. Pian he saivat Hapynkin mukaansa, ja katselimme iloisina pandojen temmellystä.
-Noniin, sanoi sitten Sohvi.
-Nähdään joskus jossain, hän lisäsi ja vilkutti.
-Samoin, vastasin ja vilkutin takaisin.
Tunnin kuluttua olimme jo riisumassa märkiä ulkovaatteitamme. Joimme kuumaa mehua ja mussutimme piparkakkuja. Sitten menin jälleen ulos jättäen pandat sisälle. Kävelin Niinipuun talolle.
-Voinko lainata munia, parisen nakkia, ja leipiä? Kysyin heti kun Niinipuu oli avannut oven.
-Voithan toki, hän vastasi. -Ainakin siihen asti kunnes ostat ruokaa.
Palasin talolle mukanani 10 kananmunaa, 2 nakkipakettia, 8 saaristolaisleipää ja myös perunakoppa, maitotölkki ynnä muuta kaikenlaista naposteltavaa. Mökillä valmistin perunamuusia ja nakkeja pandoille, ja itselleni lopuista nakeista valmistin nakkimunakkaan.
-Tyvää, pandat sanoivat ja nukahtivat samassa pää lautasessa. Kannoin ne ylös ja peittelin ne. Sitten menin alakertaan katsomaan kukkamaljakkovertailuja, mutta nukahdin siinä samassa pannareiden ja pipareiden makeaan, mehevään tuoksuun.
Loppu: |
Vastaus:
Oikein kiva tarina, ja huomaan, että olet panostanut nyt myös isoihin alkukirjaimiin :'D
Saat 5pk:ta ja yhdeksän pistettä |
|
Jatkoa...
Kauppakeskus oli kahdesta muusta rakennuksesta suurin ja kaikkein ylellisin ja värikkäin. Kun astui taloon sisälle, tunsi olonsa pakostakin pieneksi. Niin varmaankin myös Tuukka, mutta varmasti vielä minuakin pienemmäksi, kun kaikki suuret ihmiset vilistivät siitä ohi... Päätinkin ihan pandan oman turvallisuuden vuoksi kaapata tämän syliini.
"- No mitäs me ostetaan ekana?" kysyin Tuukalta, joka hyrisi takkini sisässä.
"- Luokaa.." se mumisi paitani kaulukseen kaikesta tavaravilinästä innoissaan. Niinpä lähdimme harppomaan ruokaosastolle, mikä olikin tavaratalon suurin osasto. Tuukka tirkisteli vähän väliä vetoketjun lomasta, mihin oltiin menossa.
"- Me voidaan syödä lounas täällä, mutta haluatko sä illalliseksi vaikka hampparin tai pitzaa? Ootsä ikinä maistanu kumpaakaan?" kysyin miettien, oliko kysymys liian vaikea. Panda alkoi kuitenkin pulputtaa kuin viimeistä päivää:
"- Joo! Kellan Niinituu teki meille temmotet oikein jättihamppalit! Ne oli toti helkkuja..." pojalla oli jo ilmiselvästi nälkä, täytyi siis yrittää saada ostokset nopeasti tehtyä. Hampparia siis, mietiskelin ja kaappasin tavallisen hampurilaisen hyllystä kauppakassiini. Mitäs sitten jälkiruuaksi... mietin ja suuntasin kulkuni herkkuosastolle. En kuitenkaan jäätelötiskille, sillä tiesvaikka Tuukka olisi vilustunut, jos olisi syönyt jotain niin kylmää.
"- Otatko sä jälkkäriksi vaikka lämmintä suklaavanukasta?" mumisin takkini sisään ja tunsin sieltä pientä nyökytystä. Nappasin vauhdista suklaavanukaspurkin kassiin. Päätin myös ostaa huomisen ostokset valmiiksi, jottei tarvitsisi joka päivä rampata kaupassa. Seuraavaksi mietteeni suuntautuivatkin aamupalaan.
"- Leipää, muroja, vai jugurttia?" kysyin aamupala hyllyn kohdalla.
"- Hmm... voitaitiin ottaa muloja," Tuukka sopersi ja kurkisti, miltä murot näyttävät. Heristettyäni pakettia hetken Tuukan nenän edessä, laitoin senkin säkkiin. Huomisesta lounaasta en kysynyt mitään, sillä koska tänään panda saisi hampparia, huomenna täytyisi olla jotain terveellistä, tomaattikeitto siis, mietin ja poimin pakastetomaattikeiton kylmälaarista. Välipalaksi päätyi kiivi ja päivälliseksi perunavellilautasellinen. Iltapalaksi kaappasin mukaamme vielä paahtoleipäpaketin. Kassalla pyyhkäisin hikeä otsaltani. Olin melkein juosssut koko kaupan läpi ja vasta nyt muistin, että minun piti vielä ostaa Tuukalle yllätyslahja. Koska Tuukka ei tietenkään saanut tietää siitä etukäteen, käskin pandaa sulkemaan silmänsä ja kävin nopeasti hakemassa herkkuosastolta karkkipussin. Onneksi tänään oli lauantai ja pandojen karkkipäivä. Kassalla kuitenkin huomasin, ettei rahani kertakaikkiaan riittäneet kaikkeen, mutta en halunnut luopuakaan mistään, joten maksoin luottokortilla. Saisin kuitenkin tänään vähän palkkaa, mistä voisin maksaa nyt puolivalmiiksi jääneet ostokset. Rahat eivät kuitenkaan riittäneet ravintolaruokailuun, joten päätin viedä Tuukan suorinta tietä kotiin ja laittaa siellä ruokaa.
Huoneessamme laskin Tuukan mukavasti säkkituoliin katselemaan pikkukakkosta sillä aikaa, kun lämmitin Tuukalle hampurilaisen ja tein itselleni paahtoleivän. Panda raukka oli ihan väsynyt sen kaikessa kaupassa ravaamisen jälkeen. Onneksi se saisi kohta energiaa, että jaksaisi vielä katsella Pandatv 4 tulevan elokuvan ja mässätä samalla karkkia. Pian kutsuin Tuukkaa nimeltä ja kuulin sen laahustavat askeleet, kun se yritti urhoollisesti pysyä nukahtamatta pystyssä hurjat viisi metriä pitkän käytävän ajan. Nostin sen vastapäätäni istumaan ja söimme yhdessä paljoa puhumatta. Olimme molemmat aika väsyneitä rankan päivän jäljiltä ja ehdimme syödä juuri ennen elokuvan alkua ruokamme loppuun.
"- Tuukkaaa! Katsos, mitä mä ostin sulle yllätykseksi!" yllätys sanan kohdalla panda ilmeisesti piristyi, sille se taapersi luokseni niin kovaa, kun se jaloistaan vaan ikinä pääsi.
"- Tossa on sulle sun lauantai karkkipussi," kerroin ja ojensin pussin silmät suurina tuijottavalle Tuukalle.
"- Nyt voidaan mennä katsomaan jännää pandacowboystä kertovaa elokuvaa!" innostin Tuukkaa entisestään ja kävelin sen kanssa käsikädessä sohvalle. Panda otti mukavan asennon sylissäni ja niin elokuvailta saattoi alkaa.
Elokuva kesti pienen pandan näkökulmasta aika myöhään ja oli ehkä vähän turhan jännittäväkin Tuukalle. Vaikka se pitikin siitä, poika näytti joissan kohdissa niin säikähtäneeltä, että en enää elokuvan jälkeen uskaltanut jättää sitä yksin nukkumaan. En tosin olisi itse edes jaksanut lähteä tallustamaan takaisin kotiini - ulkona oli kaiken lisäksi aivan säkkipimeää. Niinpä saatoin Tuukan vessaan ja laitoin hammasharjaan tahnaa ja lähdin sitten käytävään soittamaan äidilleni.
"- Me katottiin Tuukan kanssa ehkä vähän pelottava cowboy -leffa, enkä mä viittis jättää sitä tänne yksin," kerroin äidilleni, joka vaikutti ymmärtäväiseltä ja antoi minun jäädä hoitolalle yöksi. Suljin iloisena, mutta hyvin väsyneenä puhelimen ja menin katsomaan, mitä Tuukka puuhaili kylpyhuoneessa. Olin niin väsynyt, etten jaksanut olla edes yllättynyt, kun panda käyttä harjaa miekkanaan nujertaessaaan näkymätöntä vihollista. Tunsin vain, kuinka hölmö virnistys levisi kasvoilleni ja Tuukka hymyili minulle takaisin.
"- No niin, nyt ois aika mennä sänkyyn," sanoin pandalle ja otin sitä kädestä kiinni kävelyttääkseni sen portaita alas sängylle. Sitten kävin vielä tiskaamassa astiat ja siivoamassa jälkemme, ennen kuin annoin Tuukan käpertyä kainalooni nukkumaan.
Loppu
--------------------------------
Osto kset olivat siis:
Hampurilainen 4pk
Suklaavanukas 3pk
Murot 3pk
Tomaattikeitto 3pk
Kiivi 2pk
Perunavellilautasellinen 3pk
Paahtoleipäpaketti 2pk
Karkkipussi 3pk
Yhteissumma: 23pk
Eli koska kirjastokortista jäi jäljelle 18 pk ja koska annoit 4pk = 22 ja tästäkin tarinasta annat ehkä jotakin, niin mun rahat riittävät just ja just näihin ostoksiin =) |
Vastaus:
Nyt vastaankin tähän niin myöhään, että matikkapääni on aivan sekaisin. Hyvä kun laskit valmiiksi. Sovitaan nyt vaikka niin että annan sen verran palkkaa että sinulle jää 2pk:ta. Pisteitä saat viisi.
Tarinasi oli jälleen kerran uskomattoman upea. Olen huono arvioimaan näitä... Kuvailit todella hyvin kaupassa käynnin niin, ettei se ollut vain latelemista tyyliin: sitten ostimme sitä ja sitten ostimme tätä. Käytit kivoja ilmaisuja: "se jaloistaan vaan ikinä pääsi" ja "mumisin takkini sisään ja tunsin sieltä pientä nyökytystä". Toivottavasti jatkat samaan malliin ! |
|
Seuraavana aamuna heräsin yllättävän aikaisin normeihini nähden - olen näet todellinen yökukkuja. Olin juuri sopivan jännittynyt saadakseni laahustettua kylmästä huolimatta vaatekaapille ja pukemaan. Löntystelin aamutakissa ja tohveleissa kylppäriin laittautumaan ja olin jo kompuroida portaissa. Odotin jo, että hoitajatasoni nousisi sen verran, että pääsisin muuttamaan samaan rakennukseen Tuukan kanssa, sillä niin kuin kerroin, edes tällaiset aamut olivat todella hilkulla onnistua minunlaiseltani aamuntorkulta. Hampaita pestessäni sain kuitenkin lopullisen herätyksen ja hyppelin täpinöissäni alakertaan, missä äiti ja isä jo olivat aamukahveillaan.
- Syön aamupalan Tuukan kanssa Pandakukkulassa, oki? kysäisin äidiltä pikaisesti, vaikka tiesin, että lähtisin silti, vaikka äiti sanoisikin ei. Hän kuitenkin nyökkäsi hymyillen: olinhan saanut tavallaan oman kesätyön (jota kuitenkin tekisin sekä talvella, että kesällä.) Inhosin kuitenkin yli kaiken kylmässä ulkona olemista ja olisin tykännyt autokyydistä, mutta koska siihen ei ollut mahdollisuutta, päätin tyytyä kävelemään reippaasti hoitolalle.
Näin jo kaukaa portilta Niinipuun adoptoitavien pandojen kanssa ulkona.
"- Moi!" huusin ehkä vähän liian kaukaa emännälle, joka oli kuitenkin vain hiukan minua vanhempi nuori nainen.
"- Moi!" tämä vastasi, vaikka olin epäillyt, ettei hän olisi kuullut.
"- Mä olen ulkoiluttamassa näitä veijareita. Tuukka on vielä huoneessasi, nukkumassa oletan." Niinipuu huudahti ja ajattelin tämän käyvän hyvin ilmoittautumisesta. Niinpä tyydyin nyökkäämään ja lähdin tarpomaan pikavauhtia sisälle lumen peittämää pihaa myöten. Sisällä minut otti vastaan palaneen inhottava käry ja aivan mahdoton sotku. Jäljet johtivat minut keittiöön, mistä kuuluikin epäilyttävää kolinaa ja pienen pandan tassutusta.
"- Tuukka tekee aamipalaa!" kuului tämän vastaus kysyvään katseeseeni.
"- Se on hienoa, että sä opettelet laittamaan meille hyvää aamiaista, mutta ennen kuin me voidaan alkaa syömään, täällä täytyy vähän siivota," sanoin harmistuneena, sillä muistin, kuinka tiptop olin huoneen eilen lähtiessäni jättänyt. Tuukkakin veti pienet pandankasvonsa huttuun ja ilmoitti jyrkästi, ettei tahdo siivota.
"- Muuten tänne ei mahdu uusia tavaroita, mitä me tänään aiotaan ostaa," maanittelin poikaa.
"- Ai lelujakin?" se kysyi ja nosti päänsä kerästä. Nyökkäsin itsevarmana ja pontevuuteni sai myös Tuukan takaisin jaloilleen.
"- Oki, alotetaanki keittiusta?" Tuukka kysyi ja niin siivoaminen pääsi alkamaan.
Kun teimme lähtöä kapungille, huoneisto suorastaan kiilsi puhtauttaan.
"- Tästä Niinipuukin voisi olla ylpeä," sanoin Tuukalle ja vilkaisin vielä taakseni lämpimään, puhtaaseen huoneeseen. Tuukka nyökytti innoissaan päätään. Vaikkei siivoaminen ollut ollutkaan huomaavaan hauskaa, lopputulos näytti miellyttävän. Ulkona aurinko oli tullut pilven takaa ja loi valkoisia säteitään kiiltävään lumeen.
"- Kaunitta," Tuukka tokaisi haltioituneena ja kaatui lumeen kieriskelemään onnellisena. Hymyilin, sillä enää ei ollut niin kylmä kuin aamulla, eikä luntakaan tupruttavat vaakatasossa. Kun tulimme keskustaan, en voinut kuin ihailla Jumalaa ja hänen arkkitehtistä silmäänsä. Kaupunki oli juuri niin kuin Jalin ja suklaatehtaan tehdas - pieni ja suloinen karkkikaupunki. Lumi oli kuin kerros tomusokeria pienten piparkakkutalojen katoilla. Tärkeät rakennukset, joista saattoi ostaa jotakin, oli sijoiteltu divaanin muotoon jäätyneen suihkulähteen ympärille. Astuimme sisään lähimmästä ovesta, sillä tiesimme tarvitsevamme lähes kaikkea. Kello kilisi kun astuimme sisään kirjahyllyistä muodostuneeseen, lämpimään huoneeseen. Olimme saapuneet kirjastoon. Hyllyvälit oli nimetty kategorioittain, että olisi helpompi löytää etsimänsä. Ensimmäiseksi oli aikuisten kirjat, sitten nuorten kirjat ja viimeisenä vaaleansinisessä hyllyssä olivat lastenkirjat. Sieltä käteeni osuivat ensimmäiseksi Pandakummitus ja Jiihaa!. Ajatus Pandamaailmasta oli kuitenkin kuolleena syntynyt, sillä Tuukan mielestä se olli liian tyttömäinen. Niinpä kysyin pojalta kumpi kahdesta ensimmäisestä olisi parempi. Nähtyäni kuitenkin miten kovaa se pohti, kerroin sille vähän kirjoista.
"- Jiihaassa on myös muutama tarina cowboystä," sanoin ja vinkkasin pojalle silmää. Niin asia tuli päätetyksi nopeammin. Kun olimme löytäneet sopivan kirjan, menimme tekemään lainan.
"- Haluaisimme lainata Jiihaa! -nimisen kirjan," sanoin lukutoukalle pontevasti.
"- Haluaisitteko samalla ostaa kirjastokortin? Se maksaa 2 pk," kirjastonhoitajanainen kertoi ystävällisesti. Tulevaisuutta miettien, päätin ostaa kortin.
"- Kyllä kiitos," sanoin ja annoin lompakkopussukastani kaksi Niinipuulta saamaani rahaa. Saatuamme kirjan ja kuitin takaisin, lähdimme kohti ovea, josta vielä huikkasimme heipat mukavalle naiselle, joka oli kirjan meille lainannut. Sitten otimme suunnan kohti tavarataloa, josta tarvitsimmekin kaikenlaista...
Jatkuu...
-------------------------------
Eli siis tähän mennessä ostamamme tavarat ovat vasta tuo kirjastokortti, joka maksoi siis 2 pk. Sellaista ei ollut tuolla kirjastossa saatavilla, mutta haittaako, että keksin itse? Niin ja jatkossa olisi kivempaa, jos jakaisit palkan molempiin tarinoihin, esim. jos viimeksi sain koko pätkästä 15 pk, niin jos nyt saisin molempien tarinoiden vastauksessa vaikka ensin 6 pk ja sitten 8 pk tms.? Eli nyt jos tästä vaikka antaisit minulle 8 pk (en tietenkään voi tietää, mitä pidät tästä tarinasta, mutta esimerkkinä, niin vähentäisit tuon 2 pk:ta siitä, niin voisit lisätä minulle silloin jäävät 6pk:ta. |
Vastaus:
Hyrr... Oli siellä ulkona kylmä toden totta. Ensi kerralla taidan viedä pikkuiset pandat ulos vasta iltapäivällä :'D
Kävin muuten huoneessanne jälkeenpäin ja edes neiti Larsson, talon siivooja ei olisi saanut parempaa jälkeä aikaan
____________________________________________________________
r
Joka tapauksessa, hyvinhän sinä edelleen kirjoittelet, ja kyllä voin antaa osan palkasta etukäteen jos se sinulle on parempi. Eikä kirjastokorttijuttu haittaa ollenkaan, päinvastoin! Tämä tarina on 4pk:n arvoinen (pisteet ilmoitan kuitenkin loppuosassa). |
|
Jatkuu...
Tuukka katseli minua pitkään hieman hölmistyneen näköisenä, kuin ei tietäisi mitä tarkoitin. Hiljaisuuden jälkeen kuulin sen suusta mitä suloisimman poikapandan äänen: oki. Vasta siinä vaiheessa ymmärsin, että Tuukka ei välttämättä tiennyt, mikä kylpy. Päätinkin yrittää tehdä kylpemisestä mahdollisimman mukavaa pojalle. Nostin sen syliini ja kiipesin yläkerran kylpyhuoneeseen.
"- Tahdotko sä viileää, vai lämmintä vettä?" kysyin siltä ennen kuin väänsin hanan auki. Näin Tuukan ilmeestä, miten kovan valinnan edessä se oli ja miten kovasti se asiaa harkitsi.
"- Lällin," se lopulta sopersi ja avasin hanan.
"- Entäs tahdotko vaahtokylvyn vai ei?" taas Tuukan ilme vaipui mietteliääseen, mutta suloiseen kurttuun sen miettiessä asiaa.
"- Vaatto on iha oki" Tuukka ponnisti lauseen ulos pienestä suustaan.
"- No entäs kylpyleluja vai ei?" kysyin lorauttaen samalla kylpyvaahtoa ammeeseen. Yhtäkkiä Tuukka kuitenkin purskahti korvia raastavaan, sydäntä riipaisevaan itkuun, enkä ymmärtänyt alkuunkaan, mitä olin tehnyt väärin.
"- Voi parkaa. Mikä itkettää?" kysyin Tuukalta säälivällä äänensävyllä. Nyyhkytyksen keskeltä kuulin sen änkyttävän:
"- Li-iikaa... kysymyksiä. Tuukka ei ymmältä kaikkia..." Voi ei! Olin täysin unohtanut, että Tuukka oli vasta ihan pieni, eikä osannut edes kaikkia suomen sanoja. Tästä lähtien en enää yrittäisi edetä liian nopeasti, ajattelin samalla, kun hyssyttelin itkevää pandavauvaa.
"- Sohvi ei kysele enää liikaa. Oki?" sanoin varovasti Tuukalle joka jo kuivaili kyyneliään.
"- Oki," se vastasi pienellä äänellään ja hymyili jo pikkiriikkisen.
Kylvystäkin tuli loppujen lopuksi ihan hauska. Tuukka tykkäsi vedellä lotraamisesta ja kylpylelutkin olivat ihan oki. Sillä aikaa, kun Tuukka hyöri ja pyöri upouudessa ammeessaan, minä hääräsin viereisessä keittiössä - iltapalamme parissa nimittäin. Totesin myös, että pandalle oli erityisen vaikea laittaa ruokaa, etenkin kun en uskaltanut kysyä mistä se piti, enkä tietenkään voinut muuten tietää, enhän ollut mikään ajatustenlukija. Puoli tuntia Tuukan kylpyyn laittamisesta palasin takaisin pesuhuoneeseen hoitolalta lainaamani shampoo pullo kädessäni.
"- Haluatko jo tulla pois?" kysäisin vaivihkaa, niin, ettei se ehtisi huomata kysymystä, ennen kuin olisi jo vastannut siihen.
"- Ei se Tuukka oikeen tiiä..." Tuukka mietiskeli ääneen ja leikki samalla keltaisella kumiankalla.
"- Keittiössä on iltapalaa," yritin jo hieman hysteerisenä, peläten uutta itkunpuuskaa.
"- Oki," Tuukka vastasi, eikä pähkäilyssäkään tällä kertaa kestänyt kauaakaan! Tyhjensin sukkelaan ammeen, ennen kuin pandavaavi ehtisi muuttaa mieltään ja puristin sitten shampoo -pullon jämät käsiini. Hieroin sormiani yhteen, että aine vaahtoutuisi ja aloin sitten käsitellä Tuukan pörröistä turkkia. Vaikka karva olikin pitkä, yllätyin, kuinka nopeasti sain hierottua shampoon joka paikkaan. Onneksi Tuukka oli niin pieni, ajattelin ja väänsin tällä kertaa suihkun auki. Kun pojun turkissa ei ollut enää saippuaa, oli kuivauksen vuoro. Se oli kuitenkin helpommin sanottu, kuin tehty, sillä jaksoin hädin tuskin nostaa Tuukkaa ammeesta. Niin painavaksi oli karva kastuttuaan muuttunut. Oli hyvä, että kylppäriin oli sijoitettu myös ns. "vauvan hoitopöytä", johon saatoin laskea pandan kuivauksen ajaksi. Tämän (ja föönin löytämisen) jälkeen kaikki alkoikin sujua kuin tanssi. Tai no, sinänsä vähän hölmö kielikuva, pandojahan täällä ollaan hoitamassa, eli kaikki sujui kuin pyöriminen konsanaan!
Tiedätkö, mikä on ehkä söpöin näky maailmassa? En tietenkään voi tietää sinun mielipidettäsi, mutta minun mielestäni Tuukka, joka kävelee pyyhe tiukasti ympärillään pitkin pitkää käytävää ja jättää jälkeensä suloisia pikku tassunjälkiä. Niin se pikkuinen siellä lyllersi ja halusi ehdottomasti kävellä itse. Ruokapöydän tuolille sain kuitenkin Tuukan nostaa. Olin kuullut jostain, että jos syö illalla paljon, on aamulla kova nälkä, ja koska en välttämättä olisi kauhean aikaisin aamulla laittamassa ruokaa, päätin, että iltapala syödään kevyesti. Tuukan paikalle olin asettanut lämpimän karjalanpiirakan, kaakaota ja jukurtin (miten lie kirjoitetaankaan.) Panda katseli ruokaa ensin hieman epäluuloisesti, mutta tokaisi sitten:
"Oki," ja alkoi syömään hyvällä ruokahalulla. Jugurtin erikoista mauttomuutta Tuukka aluksi säikähti, mutta söi sitäkin puoliväliin asti. Karjalanpiirakan ja kaakaon poika söi kokonaan.
"- Tuukka iha täynä," se ähkäisi ja antoi minulle luvan kantaa itsensä omalle sängylleen. Peittelin sen mukaavasti cowboy -kuvioisen täkin alle ja annoin sille hyvän yön suukon.
"- Haluatko sä iltasadun?" kysyin Tuukalta, vaikka tiesin, että meillä ei ollut vielä kirjoja.
"- Tuukka on ito poika," se tokaisi itsevarmasti ja hymyilin sille lempeästi.
"- Huomenna on sitten kaupunkipäivä," kerroin pandalle ja maalasin sen mieleen jo kuvia, miltä leikkipuisto ja kaupat näyttävät. Tuukka nyökkäsi silmät suurina ja käänsi kylkeään ilmiselvästi innoissaan. Kävelin huoneen ovelle ja huikkasin pojulle vielä sieltä hyvät yöt. Ennen lähtöäni tiskasin vielä keittiöön jättämäni astiat ja kuivasin kastuneen kylpyhuoneen laittian - kokoajan huominen mielessäni.
Loppu <3
Ja tässä kamoja, mitkä olisivat kaupassa kivoja:
- talvivaatteita
- iltasatukirja
- shampoo tai saippua
Niin ja sitten vielä että älä sittenkään laske hintoja, kun jos aikookin ostaa kerralla paljon kamaa, niin voi olla, että mun rahat ei vielä ihan kaikkeen riitä, mitä haluisin... |
Vastaus:
Kirjoitat ihanan pitkästi ja yksityiskohtaisesti. Toisin kuin minä tässä vastauksessa, sillä en oikein keksi muuta sanottavaa kuin upeaa ja jatka samaan malliin. Tässä olikin jo minulle iltasatu Voittekin käydä lainaamassa kirjastosta kirjoja. Odotan innolla seuraavaa tarinaa! Saat 15pk:ta ja täydet kymmenen pistettä! |
|
Jatkuu...
Kun astuin keittiöön, siellä hääräsikin pieni joukko suloisia tarepandoja! Pieni sinirusettinen tyttöpanda kannatteli harteillaan vähän suurempaa, cowboy pukuista poika pandaa, joka horjahteli arveluttavasti kuumaa hellaa kohti. Kun parivaljakko käänsi katseensa minuun, tunnistin poikapandan Tuukaksi. Rynnistin pandojen ja hellan väliin ja nostin karkkipussin painoisen Tuukan varovasti syliini.
"- Mitä sä oikein puuhailet? Leikit keittiömestaria vai? kysyin pojalta epäuskoisesti. Tuukka kuitenkin nyökytti päätään hymyillen ja jokeltaen.
"- Onko täällä ketään?!" huudahdin varovasti ja kurkistin portaisiin. Ei aikaakaan kun ylhäältä kuului heleä naisen ääni:
"- On täällä, ja paljon muitakin!" Uteliaana näkemään koko talon, koppasin sinirusettisen tyttöpandankin syliini ja kävelin raput varovasti ylös. Kylpyhuoneessa minua odottikin hämmästyttävä näky: ainakin viisi pikku pandaa kiipeilivät pienikokoisen naisen päällä, jonka oletin olevan Niinipuu.
"- Ööh... Mä tässä yritän kylvettää näitä, mutta nää haluis leikkiä mieluiten alakerrassa," Niinipuu totesi turhautuneena.
"- Kai sä katoit ettei Siiri ja Tuukka polttanu itteään hellaan?" hän kysyi, sillä ei voinut pandoilta nähdä, että olin ottanut nekin mukaan yläkertaan.
"- Ööh, joo, ne on tässä mulla kainalossa," kerroin naiselle.
"- Noitten vuoro on seuraavaksi," Niinipuu sanoi ja katsoi Tuukkaa ja Siiriä kulmiensa alta "muka ilkeästi". Tämän huomattuaan pandat alkoivat heti rimpuilla - taisivat tietää, mitä on luvassa.
"- Siirin voit kyllä jättää tänne, mutta kun kerran hoitamaan olet tullut - oletan?" Niinipuu varmisti ja kun nyökkäsin, hän jatkoi:
"- Voisit vaikka aloittaa sillä, että kylvettäisit Tuukan omassa huoneessasi," hän lopetti. Nyökkäsin epävarmasti: mitähän tästäkin vielä tulisi, ja laskin sätkivän Siirin lämpimään ammeeseen. Siellä tyttökin silmin nähden rauhoittui ja alkoi leikkiä ammeesta löytämällään kumiankalla. Hymyilin sille hyväntahtoisesti ja kiiruhdin sitten ulos kylpyhuoneesta.
Kylpyhuoneen edestä meni portaat suoraan samaiseen eteiseen mistä olin tullut. Pohjapiirroksesta kuitenkin muistin, että hoitajat asivat eri rakennuksessa ylläpitäjän kanssa ja niinpä kävelin takaisin aulaan pukemaan. Kun olin saanut omat ulkovaatteet päälleni, tulin ajatelleeksi, että vaikka Tuukalla olikin cowboy hattu ja pikkuruiset bootsit, mahtoiko sekin palella? Minulla ei kuitenkaan ollut vielä varaa ostaa pojalle vaatteita, joten suljin pandan tukevasti takkini sisään ja lähdin harppomaan pihan poikki kohti hoitajien rakennusta.
Olin yllättynyt rakennuksen suuresta koosta, mutta mitä muutakaan olisin voinut odottaa, olihan omakin huoneeni aikas iso ja kun muistelin kylpyhuoneessa olleiden pandojen määrää... No jaa, edellisestä olisi kuitenkin tullut liian pitkä laskutoimitus minun laskettavakseni, mietin ja katkaisin ajatusketjun. Oma huoneeni oli sisustettu niiden värien mukaan, joista Tuukka piti: vähän sinistä, ripaus vihreää ja hieman ruskeaa. Kokonaisuus oli kivan värinen. Tuukkakin piti siitä ja lyllersi ensimmäiseksi sängyn päälle hyppimään. Annoin hymyn levitä kasvoilleni ja menin istumaan sängylle.
"- Arvaas mitä seuraavaksi tapahtuu?" kysyin Tuukalta yrittäen lietsoa siihenkin innostusta. Panda kallisti päätään miettiäkseen ja vähän ajan päästä sen suusta pääsi pieni äännähdys: enn. Mietin hetken olisiko pitänyt vain kaapata Tuukka kainaloon ja tehdä kylvettäminen nopeasti, kuin laastarin irti repäiseminen, mutta päätin kokeilla toista keinoa.
"- Seuraavaksi me mennään kylpyyn!"
Jatkuu... |
Vastaus:
Olet todella hyvä kirjailija! Ja ilokseni huomaan että olet katsonut jopa noita "Kuvia pandakukkulalta" -töherryksiäni, siis ohjeiden lukemisen lisäksi. Tarinastasi muistinkin, että täytyy lisätä vaatteita kauppaan. Vaikka tuo nyt vielä kesken jäikin niin annan pienen 2pk:n välipalkkion. |
|
En tiedä, pääsinkö hoitajaksi, mutta tuli himo päästä kattomaan Tuukkaa, niin päätin pistää tarinaa.
Astuin silmät suurina karamellinväriseen kaupunkiin ja katselin katujen nimiä: Karamellikuja, Tikkaritie, Kakkukatu... Joka kulmassa paistatteli kauniin värisiä esitteitä hoitolasta, jonne olin juuri menossa. Pandakukkula, ajattelin ja maistelin sanaa suussani. Nimikin kuulosti syötävän suloiselta. Hölkkäsin pitkin pinkkejä ja limenvihreitä kujia etsien oikeaa osoitetta. Lumi pöllysi ja narskui jalkojeni alla ja valkoiset hiutaleet tupruttivat kauniina katuvalojen loisteessa. Lopulta eksyin synkälle, pimeälle kujalle, joka olisi hyvin käynyt kaatopaikasta. Jokin sai minut kuitenkin jatkamaan eteenpäin ja kuin ihmeen kaupalla saavuin valkoiselle pihamaalle, jonka keskellä oli pieni kaksikerroksinen piparkakkutaloa muistuttava mökkeli, jonka savupiipusta tuprusi ohutta, vaaleaa savua. Talo myös tuoksui karkeille ja pipareille. Hyppelin kevein kengin ovelle ja käänsin kylmää, rautaista kahvaa.
Kun raotin ovea, kasvoilleni lemahti tuoreiden korvapuustien ja pullien tuoksu. Astuin sisään ja asetin takkini tyytyväisenä naulaan ja laitoin talvikenkänikaappiin. Hiippailin keittiöön kurkkimaan, kuka olisi odottamassa minua ja tirkistin jännittyneenä ovenraosta sisään.
Jatkuu... |
Vastaus:
Lisään sinut heti kun suinkin ehdin. Alku vaikutti oikein mielenkiintoiselta! |
|
| Nimi: Dara |
12.11.2009 17:53 |
Jatkan sitä tarinaa ens kerralla.
Astuin jännittyneenä ovesta sisään. Kuulin askelia ja Siiri ja Coralie juoksivat suoraan pahki minuun.
- Dara! Olet tullut takaisin! Siiri huusi innoissaan ja kapusi vartaloani pitkin ylös pääni tasalle.
- Voi Dara! Vihdoin sinä tulit! Cora huusi.
- Niin! Ihanaa tavata pitkästä aikaa! huusin ja otin molemmat syliini.
Jatkuu, sillä en voi nyt kirjottaa enempää! |
Vastaus:
Joo... Koska et ole enää hoitaja, niin en nyt anna palkkaa... |
|
| Nimi: laulu |
07.11.2009 14:51 |
kirjoitan nyt oikein pitkän...(ainakin yritän)
oli hiljaista. avasin toisen silmäni. sitten tassuttelin ikkunalle ja voihkaisin niin että pandat heräsivät. ulkona ei satanutkaan enää lunta, vaan räntää.
-mitä? kysyi little hieman vielä takellellen.
-no kun ulkona sataa vettä ja keli on loskainen, selitin. vähän aikaa minua ärsytti. miksi pitää aina tietää kaikki? sitten muistin millaista on olla pieni ja tyynnyin.
-ai niin kun lits läts, sanoi happy ja purskahdimme kaikki nauruun. sitten kerroin niille että minun oli tarkoitus lähteä kauppaan ja sitten olikin kurja keli.
-voi voi, harmittelivat pandat yhteen ääneen.
sitten päätin ettei saa surkutella ja lähinnä muodon vuoksi sanoin: mennään syömään aamiaista.
-mutta eihän meillä ole ruokaa, parahti happy.
-sen unohdin. ei auta muu kuin lähteä kauppaan.
-pystyttekö olemaan yksin, varmistin vielä.
mutta sitten pandat tyrmäsivät ideani ja marssivat sadetakit päälä ulos.
oikeastaan olin salaa iloinen, että pandat tahtoivat mukaani. ainakin ne välittivät minusta.happy heitti kärrynpyörää maassa ja minäkin aloin tehdä niitä.
-apua! unohdin että bussi odottaa!rääkäisin.
little katsoi meitä närkästyneenä.
ANTEEKSI...JATKUU... |
Vastaus:
Hyvä alku! |
|
| Nimi: laulu |
03.11.2009 17:42 |
heräsin siihen, että little ja happy pomppivat sängylläni. en jaksanut kieltää heitä, koska oli sunnuntai. lopulta kiskoin itseni ylös ja suunnistin kohti jääkaappia. ulkona satoi lunta ja pakkasmuorin ja hallaherran poika tuulitukka puhalsi lunta puiden ja pensaiden päälle.
-laulu laulu, ulkona on tee ja kaakaoauto!hihkui happy.
-bilbilii, säesti little.
-MITÄ?!huusin niin että talo raikui.ryntäsin ikkunaan ja voiveitsi mäjähti lattialle sellaisella voimalla, että little kavahti taakse päin. todentotta!ulkona seisoi jäätelöauton näköinen pakettiauto!
vetäisin päälleni toppatakin, kaulaliinan ja lapaset ja laputin pikavauhtia ulos. jotain oli selvästi tapahtunut.happy ja little juoksivat perääni.
-älkää tulko, saatte nuhan!kiljuin lumituiskuun.
pandat kuitenkin jäivät itsepäisinä ulos. sitten hellyin ja otin ne mukaani.
kuljettaja huudahti kaukaa:
-joku ilkimys on vaihtanut nimien paikkaa, ja nyt annoin vahingossa asiakkaalleni kermakaakaon sijasta minttuteetä!
-kauheaa, sanoi happy. pohdimme pitkään ratkaisua ja ajankuluksi kuljettaja tarjosi meille kaneli-sokeri-kaakaota, niin että vesi herahti kielelle. korjasin kaulaliinaani ja aloitin rykäisten:
-minä tiedän. yritetään vain arvailla. lopulta kuljettaja suostui ja happy, little, minä ja kuljettaja aloimme siirrellä tarroja oikeille ja alkuperäisille paikoilleen. little löysi ensimmäisen (ihmeellistä kyllä)yrttiteen paikalle oli siirretty vaniljakaakao!ihmettelin että kuka sen teki. niin me sitten arvailimme teet ja kaakaot oikeille paikoilleen.
-kiitos avusta! huikkasi kuljettaja.me vilkutimme ja lähdimme kotia kohti.
-giva!nauroi happy kutittaen "pikkusiskoaan" littleä.söimme kuumaa keittoa ja leipää ja minä siivosin voin. sitten luin niille tarinoita pötkötellen takan edessä. leikimme vielä hetken puupalikoilla ja sitten harjasimme hampaat ja menimme nukkumaan
-hyvää yötä, toivotti happy.
taustalta kuului littlen tuhinaa kun mumisin:
-hyvää yötä...
uneni kertoi kaakaopandoista jotka joivat teetä. |
Vastaus:
Kiva tarina kerrassaan. Hyvä kun kaakaotarraojen paikat selvisivät! Saat 10 pk:ta ja 8 pistettä. Olet kuukauden hoitaja! |
|
|
|