| Nimi: Inksu |
12.08.2013 16:39 |
Terve, haluaisin alkaa hoitaa neiti Angelia. Olisin hellä vastuullinen hoitaja. |
|
| Yksityinen viesti |
12.08.2013 14:58 |
|
| Nimi: Cindy |
25.05.2011 17:39 |
Moi, haluiaisin alkaa hoitamaan pandaneito Siiriä. olisin ahkera ja tunnollinen hoitaja!!
~Cindy |
Vastaus:
Olen pahoillani, Pandakukkula ei näillä näkymin ota uusia (eikä vanhojakaan) hoitajia, sillä kiinnostus sivustoon on laskenut eikä minulla ole aikaa ylläpitoon 8(
Googlella voit löytää toki muitakin pandahoitoloita, mutta minusta näyttää siltä että pandainnostus on hieman laskenut.
Itse säilytän sivujani lähinnä tunnearvosta, ja aina elää pieni toivo siitä että Pandakukkula vielä joskus herää eloon, kun minulla on enemmän aikaa.
-Niinipuu |
|
| Nimi: Sohvi |
30.05.2010 11:42 |
Jatkoa...
Kun olimme suorittaneet radan, talutin hengästyneen Tuukan penkille istumaan ja katselemaan muiden suorituksia.
"- Menikö Tuukavva hyvin?" panda kysyi ja katseli, kuin joku supersolakka pandapoika ylitti lennossa esteen, johon Tuukka oli kaatunut. Mietin hetken, mitä sanoisin, etten valehtelisi.
"- Tuukalla meni ihan hyvin," vastasin lyhyen mietinnän jälkeen.
"- Saako Tuukka nyt pavkinnon?" Tuukka kysyi ja katsoi minuun silmät loistaen. Tiesin, ettei suorituksemme yltäisi palkittavaan kolmen kärkeen, mutta kun olin jo luvannut pojalle, en voisi enää kieltääkään.
"- Toki, mähän lupasin," sanoin ja lähdin viemään Tuukkaa pois kisapaikalta, vaikka voittajan suoritus oli vielä kesken.
Sisällä laitoin lounasta Tuukalle ja itselleni. Lämmitin mikroaaltouunissa hieman tomaattikeittoa ja paahdoin palanpainikkeeksi leipää. Pandalle laitoin television päälle ja annoin tuon mennä katselemaan sitä. Juuri kun olin kutsumassa Tuukkaa syömään, kuulin olohuoneesta huudon.
"- Tohvi tule äkkiä! Tuukka on telkkalitta!" Meinasin tukehtua omaan leipääni, kun lähdin tarjottimen kanssa juoksemaan olohuoneeseen.
"- Tohvi katso! Tiellä Tuukka menee!" se kuulutti ja alkoi äyskäröimään kuumaa tomaattikeittoaan suuhunsa. Ja toden totta, olimme päässeet pieniin paikallisuutisiin! Tosin, vähän ajan päästä saimme huomata, että televisiossa vain toistettiin hidastuksella Tuukan kaatumista ja ihmisten naurua. Panda raukalta putosi lusikka suusta ja se alkoi hiljaa itkemään.
"- Ei Tuukavva mennyt hyvin! Tohvi vaan puijati Tuukkaa, ettei te pettyiti itseentä," Tuukka ymmärsi ja potkaisi tarjottimen nurin lattialle.
"- Ei Tuukka antaitse mitään pavkintoa," se suutahti ja lähti itkien taapertamaan huoneeseensa. Minä taas lamaannuin ja jäin katsomaan televisiota, jossa parhaillaan näytettiin, kuinka menin lohduttamaan pandaa. Minun teki mieli haastaa paikallis-uutiset oikeuteen! Ei näin saanut tehdä! Vihaisena kävin keittiössä hakemassa rätin ja pyyhin lattian tomaattikeitosta ja nostin leivän kannikan takaisin tarjottimelle. Kun olin vienyt tavarat tiskipöydälle, lähdin katsomaan Tuukkaa tämän huoneeseen, mielessäni vain yksi ajatus: Ei näin, ei näin!
Astuin varovaisesti pieneen huoneeseen ja näin heti, minne Tuukka oli mennyt. Keskellä sänkyä, peiton alla oli pieni, Tuukan kokoinen möykky, mikä tärisi ja nyyhkytti. Istahdin sängylle ja katselin itkevää möykkyä, jonka olin heti tunnistanut Tuukaksi.
"- Miksi sä itket?" kysyin, vaikka tiesin jo melkein vastauksen.
"- Koko maaivma pivkkaa Tuukkaa," se nyyhkytti ja huomasin peittoon kertyneen märän lätäkön, minkä oletin tulleen kyynelistä.
"- Mikäs siihen auttaisi?" kysyin, sillä sillä hetkellä olisin tehnyt melkein mitä vain saadakseni pandan jälleen onnelliseksi.
"- Että Tuukka ovisi niinkun Caavlo Caupoi," se vastasi. Caarlo Cowboy oli ollut nokkela ja nopea.
"- Auttaisiko jäätelö, vesipuisto, uusi pehmolelu ja elokuvailta?" kysyin Tuukalta, joka nosti kiinnostuneena päätään.
"- En tiiä, mutta ainahan voi yvittää," se sanoi ja lähti jo pukemaan vaatteitaan. Se oli niiden rahojen menoa, ajattelin ja menin pojan mukana eteiseen.
Jatkuu... |
Vastaus:
Hieno tarina, vaikka Tuukkaa olikin surullinen. Näin tapahtumat sillälailla hienosti silmissäni, you know? Vaikka niinhän minä aina, ainakin tälläisten huippukirjoittajien tarinoissa...
Aika kamalaa, pitääkin lähettää valituskirje BandulaTV:lle... Kehtaavatkin esittää epäonnistumiset ja vielä hidastettuina.
Tarvitset näköjään avustusta noihin kaikkiin piristystoimenpiteisiin; 24 Pk:ta oli tämän tarinan arvo ;D
|
|
| Nimi: Wilma |
25.04.2010 17:56 |
Voi ei...
Nyt repes kun mainitsit sen korvani raastoivat juustoa. 8'DD
|
Vastaus:
Sanopa muuta ;D Olihan se hauska ilmaisu :') |
|
Jatkoa...
Talutin pojan kädestä kiinni pitäen esteelle ja ensin vain nostin sen rauhallisesti tangon yli. Tuukka kiljui riemusta! Miten minusta tuntui, että se taisi pitää kovasta vauhdista. Seuraavaksi asettauduin matalan, noin 20 senttimetriä korkean tangon toiselle puolelle ja pyysin pandaa hypähtämään keveästi esteen ylitse.
"- Te näyttää Tuukan mielestä vähän pevottavalta..." Tuukka mutisi ja katseli estettä epäilevästi.
"- Mitä jos Tuukka muktahtaa kumoon?" se kysyi ja meni lähemmäs tutkiakseen, mistä tanko oli valmistettu.
"- Ei Tuukka minnekkään muksahda. Jos näyttää pahalta, niin mä otan kiinni," rohkaisin ja menin valmiusasemiin koppaamaan pandan syliini.
"- Oki, Tuukka tulee nyt!" se huusi, että osaisin olla valmiina. Kuinka ollakkaan panda pääsi, kuin pääsikin esteen yli koskettamatta sitä. Kehuin poikaa ja silittelin sitä päälaelta.
"- Oletko sä valmis hyppäämään kaksi estettä peräkkäin?" kysyin ja asettelin toisen samanlaisen hyppy-esteen muutaman metrin päähän ensimmäisestä. Tuukka nyökkäsi urheutta puhkuen ja otti vauhtia loikkaansa. Näistäkin hypyistä molemmat menivät loistavasti lukuunottamatta horjahdusta viimeisessä pompahduksessa.
"- Haluatko sä nyt kokeilla koko rataa?" kysyin Tuukalta, kun tämän innostus oli huipussaan. Jälleen sain vastaukseksi ponnekkaan nyökkäyksen ja näin, kuin Tuukka taapersi huimavauhtia alkuun. Jos se toimisi näin kilpailussakin, kaiken pitäisi sujua hyvin.
Noin varttitunnin kuluttua harjoitustemme lopusta, kentän laidoille alkoi kerääntyä hoitajia pandoineen. Katsomosta bongasin mm. Wilman ja Vadelman, sekä Tompan ja vanhat tuttumme Laulun, Happyn ja Littlen. Kaikki vaikuttivat jännittyneiltä ja hieman hermostuneilta ja varmaan juuri siksi Tuukkaakin alkoi pelottaa.
"- Mikti täävvä on niin paljon ihmitiä?" se kysyi hädissään ja takertui jalkoihini. En ollut enää oikein varma, kuinka selittäisin kilpailun pandalle, mutta pakkohan minun oli yrittää.
"- Täällä on estekilpailut ja sä olet osallistunut," koetin selittää mahdollisimman innostavasti. Tuukka suhtautui yleisöön edelleen epäilevästi.
"- Tuukkaa pevottaa," se kuiskasi ja takertui tiukemmin jalkoihini. Nostin sen syliin ja lohduttelin sitä.
"- Ei tässä mitään hätää. Teet vaan parhaasi ja kaikki menee hyvin!" Mutta juuri kun olin tuon saanut sanottua Niinipuu kajautti kovaääniseen:
"- Seuraavaksi vuorossa Sohvi ja Tuukka!"
Se oli menoa sitten. Sydämeni pamppaili, kun laskin Tuukan alas ja kävelimme käsi kädessä lähtöviivalle. Juuri ennen kuin kuulin pillistä vihellyksen, katsoin Tuukkaa silmiin ja hymyilin. Pandan silmissä oli hätäännyksen kyyneliä. Sitten kuulin pelkäämäni äänen, tiukan vislauksen, joka herätti minut horroksestani. Juoksin ensimmäisenä olevan hyppyesteen taakse ja kehotin Tuukkaa toimimaan samalla tapaa, kuin harjoituksissamme. Ihmisjoukko kuitenkin pelotti pikkuista, joka kompuroi juuri ennen hyppyä ja kaatui esteen päälle. Pelästyksissään se katsahti minuun - kuin ohjeita pyytäen.
"- Ei se mitään Tuukka!" huudahdin ja katselin vihdoin tätä asiaa siinä mittakaavassa, kuin mitä olisi pitänyt jo aikaa sitten. Nauravasta yleisöstä huolimatta juoksin auttamaan itkuista pandaa.
"- Ei se mitään Tuukka," toistin ja rohkaisin pandaa jatkamaan.
"- Seuraavasta esteestä sä tykkäät!" huusin ja ohjasin Tuukan keinulaudalle. Epäröimättä poika taapersi puoleenväliin asti ja odotti hiljalleen keinun laskeutumista - aivan kuten olin opettanutkin. Seuraavaksi suuntasimme kohti ryömintäestettä, minkä senkin (lyhyen mietintätauon jälkeen) Tuukka suoritti oikein mallikkaasti. Tämän jälkeen etenimme toiselle hyppyesteelle, hieman korkeammalle kuin viimeksi. Koska en halunnut, että pojalle jäisi minkäänlaisia traumoja esteradoista, otin tuota molemmista käsistä kiinni ja autoin hypyssä. Siitä tuli tietenkin miinuspisteitä, mutta mitäpä siitä. Leikkiähän tämä vain oli. Ennen maaliin tuloa oli käymättä vielä rengas, mikä olikin yksi Tuukan suosikeista. Maaliin saavuimmekin ajallaan - tosin melkein puoli minuuttia edellistä myöhemmin.
Jatkuu... |
Vastaus:
Olisihan tämän kisaviekkuunkin voinut kirjoittaa mutta samapa tuo, kun olihan tässä muutakin kuin kisailua...
Yllätys yllätys; loistokas tarina. Mainiot kuvaukset ja lauseet ja synonyymit ja adjektiivit (ja mitäs muita hienonnimisiä kirjoitusoppisanoja sitä vielä löytäisikään)...
Koska kyseessähän oli kilpailustoori, niin en voi ikävä kyllä antaa sinulle palkkaa. |
|
| Nimi: Wilma |
15.04.2010 16:38 |
Oho...
No ei kyl ollu pitkä, mutta seuraavapa on. 8)) |
Vastaus:
Kiva kuulla ;D Odotan innolla |
|
| Nimi: Wilma |
15.04.2010 16:37 |
Keväinen ja raikas tuuli puhalteli hiuksilleni jotka hulmusivat ilmassa. Katselin Vadelman seikkailuja pihalla. Pikkuinen taapersi minkä ehti ja tutkiskeli kaikkea. Katselin taivaalle. Olin kesäinen olo, vaikka lumia oli vielä vähäsen. En huomannut ollenkaan kun Vedelma oli luikkinut jonnekkin. Huomasin sen vasta, kun olin liukastunut sen rusettiin ja lentänyt pepulleni. Otin rusetin talteen. Muistin että taskussani on yhäkin se pallo. Otin pallon ja tarkastelin sitä. Pallo vaan ei halunnut pysyä kädessäni vaan pongahtaa maailmaan. Tippuessaan maahan pallo vänkäisi voimakkaan vingahduksen. Korvani raastoivat juustoa, kun kuulin sen. Mietin hetken ja sitten keksin idean.
Huhuilin Vadelmaa ja vingutin palloa. Kurkkuni oli jo karhea huutelusta ja sormiani kouristi. Kävelin ympäri pihaa, sillä arvelin ettei hupsu panda ole lömpsytellyt pitkälle. Katselin pensaiden taakse ja puiden oksille. Pian sen katse löytyikin pikku nuoska kasan takaa. Ideani pallon vinguttelusta olikin toiminut. Olin iloinen, että minullakin pukkasi ideoita. Pujotin Vadelman kaulaan sen rusetin. Samalla huomasin ettei se ollutkaan yksin.
Vadelman vieressä oli toinen panda. Sen turkki hohti kuulaana kuin kuu avotaivaalla. Pandan silmät olivat kauniimmat mitä olin ennen nähnyt. Silmäni jumittuivat katsomaan sitä. Ravistelin päätä ja venyttelin raajojani. Olin aivan jäykkä jokapuolelta. Koppasin Vadelman syliin ja katsoin pandaa vielä kerran. Ajattelin pandan olevan jonkun omistama, joten lähdin löntystämään mökille. Ilta alkoikin jo hämärtää. Pian sisälle päästyäni etsin Vdelmalle hieman bambua pureskeltavaksi. Olin hakenut sitä aamulla varastolta. Vadelma kävi heti bambun kimppuun. Se maiskutteli sitä äänekkäästi ja narskutteli lehdet viimeiseksi. Kaivelin laattikkoa ja löysinkin etsimäni. Astelin Vadelman luokse ja otin rusetin sen kaulasta. Pujotin rusettiin pienen ja kauniin kellon. Laitoin rusetin takaisin ja odotin Vadelman reaktiota. Vadelma katseli kelloa ja töytäisi sitä. Kello helesi kauniisti. Vadelma alkoi innostua leikistä. Se hyppäsi ylös ja helisytti kelloa. Sitten se istahti takaisin alas. Vadelma jatkoi ja jatkoi leikkiä, kunnes minä väsyin sen katselemiseen. Heittäydyin sängylle väsyneenä. Ajattelin kuinka ketterä Vadelma oikein on. Se on luikahtanut monesta paikasta ja hypännyt todella korkealle. Mietin josko Vadelma haluaisi osallistua agility-kisoihin. Katselin hetken touhua ja päätin ainakin yrittää. Aloin heti laatia suunnitelmaa mihin arkentaisin kentän.
Loppu<3
No ei kai tuokaan mikään pitkä ole, mutta en pysty kirjoittamaan hirmu paljon, sillä loukkasin käteni ja nyt se on turvonnut... (Tyypillistä tuuriani...) Turha pituutta on pistää kuitenkaan käden piikkiin. 8'D |
Vastaus:
Tämä oli jo paljon parempi ; D Käytit kivoja ilmaisuja; lömpsöttely, korvani raastoivat juustoa, narskutella...
Kerroit myös tilanteista mukavan yksityiskohtaisesti, esimerkiksi bambun syömisen kuvasit todella hyvin.
Sinnetänne oli unohtunut pari kirjoitusvirhettä, mutta niitä oli kuitenkin niin vähän etten sakota siitä pisteitä.
Muuten, Pandakukkulassa on valmiiksi agilitykenttä päärakennuksen takana, voit harjoitella siellä
Saat 9 pk:ta ja 7 pistettä
PS. harmittelut kätesi puolesta, paranethan pian?
|
|
| Nimi: Wilma |
14.04.2010 16:08 |
Astelin värikkäitä pihalaattoja pitklin. Annoin keväisen tuulen puhallella kasvoilleni. Laitoin silmäni kiinni ja nautin tuulesta. Samassa... Tömps! Avasin silmäni ja olinkin liukastunut ja joutunut pepulleni. Silmäilin mihin olin liukastunut. Näin maassa pienen pallon. Otin sen käteeni ja katsoin sitä. Pallo näytti nuhjuiselta ja kuluneelta. Siinä oli paljon halkeamia ja kulumia. Väritkin olivat haaleat. Silti pallo viehätti minua. Se herätti minussa muistoja. Laitoin sen taskuun ja jatkoin matkaa.
Siinä se nyt oli. Uljaana ja värikkäänä. Katselin hetken hoitolaa. Auringonvalo kimmelsi hoitolan ikkunoissa kauniisti. Astuin ovelle ja avasin sen. Henkäisin syvään ennekuin astuin sisälle. Sisällä oli yhtä kaunista kuin ulkonakin. Mietin minne menisin. Halusin aloittaa tietenkin ylhäältä, joten lähdin etsimään portaita. No portaat löytyivätkin nopeasti ja lähdin kiipeämään ylös. Viidenneellä askelmalla kompastuin, ja kierin pepulleni. Se ei kestäisi enää yhtäkään kaatumista. Yritin uudestaan ja tälläkertaa onnistuin. Edessäni oli pitkä käytävä jossa oli paljon huoneita. Yhtäkkiä naamalleni syöksähti jokin mustavalkea. Kaaduin taas ja yllätys yllätys, pepulleni. Nousin ylös ja otin "jutun" mikä oli hypännyt päälleni. Katsoin sitä ja huomasin että se on panda. Panda katseli minua suloisilla silmillään. Se oli Vadelma. Päätinkin mennä etsimään heti oman mökkini.
Avasin oven ja näin kauniin huoneen. Siellä oli kaikkea upeaa väreistä sänkyyn. Huoneesta johti ovi jonnekkin. Ilmeisesti kylpyhuoneeseen. Vadelma meni heti pommpimaan sängylle pienen ponnistelun jälkeen. Katselin pandaani iloisena. Näköjään tiemme johti nyt yhteen ja kaatumiseen.
Loppu<3
Saattoi olla hieman lyhyt ja pari kirjoitusvrhettä löytyi... 8'DD |
Vastaus:
Hmm ihan kiva tarinahan sieltä tuli näin alkuun : D
Juu hieman lyhythän tuo oli mutta ensi kerralla sitten...
Lisäksi pompit aikas nopeasti asiasta toiseen.
Kappalejaossa olisit voinut olla tarkempi, esim tuosta "Mietin minne menisin" olisi voinut alkaa uusi kappale.
Mutta ei se mitään, ei kukaan ole seppä syntyessään! Saat tästä 5pk:ta ja 4 pistettä |
|
Kun astuin ulos autosta Pandakukkulan pihalla, kävellessäni jäin odottamaan jotain. Joku aivan pieni yksityiskohta puuttui... Ja aivan oikein - lumen narskuntaa ei enää kuulunut. Yön aikana viimeisimmätkin rippeet edellisestä talvesta olivat kadonneet kuin savuna ilmaan. Paria kiloa onnellisempana hyppelin talollemme ja riisuin ulkovaatteeni eteiseen.
"- Moi! Ootko sä jo hereillä, Tuukka?" huudahdin ja jatkoin matkaani makuuhuoneeseemme. Yhtään yllättymättä näin pandan tuhisevan vällyjen välissä mistään tietämättä. Tänään olisi Tuukan ensimmäinen agility -kilpailu... Katsotaan, miten näin vähäisen harjoittelun jälkeen pärjäisimme. En kuitenkaan aikonut millään lailla painostaa pandaa, vaan ajattelin, että aloittaisimme aamumme ihan normaalisti aamupalalla. Vaan jos Tuukka kysyisi, mitä tänään tekisimme, kertoisin kilpailuista. Päätin olla herättämättä poitsua ja lähdin laittamaan jotain purtavaa. Juuri kun sain kaadettua muroihin maitoa ja voideltua leivän, panda raahustikin huoneeseen peitto tiukasti mukanaan.
"- Tuukavva huono päivä tänään," se mutisi ja katsoi pois minusta. Ihmettelin, sillä mielestäni olimme eilen eronneet ihan hyvillä mielin.
"- Mikä hätänä?" kysyin Tuukalta hämmästyneenä. Se ei vastannut vaan alkoi lapata muroja suuhunsa. Suu täynnä se alkoi äänekkäästi puhua.
"- Tohvi jätti Tuukan yöllä yksin!" se parkaisi ja nosti leukansa pystyyn loukkaantuneena.
"- Mutta sähän nukuit jo ennen kun mä lähdin!" huudahdin ja aloin jo suuttua. Enhän minäkään voinut joka yötä sen kanssa nukkua!
"- Mu - mutta Tuukavva ovi huono uni ja heläti yöllä ja ei taanut enää unta ja..." Tuukka soperteli itkuisena ja otin sen syliini. Voi sua rassua, mutisin niin hiljaa pandan korvaan, ettei se varmaan itsekkään kuullut.
"- Tuukkaa siis väsyttää niin vietävästi, että Tuukalla ei voi olla hyvä päivä?" varmistin ja aloin jo mielessäni kehitellä suunnitelmaa. Tuukka nyökkäsi ja kuivasi kyyneleitään peittoon.
"- Syö nyt ensin, niin vahvistut ja väsymys menee pikkuisen pois," ehdotin ja ojensin paahtoleivän Tuukalle. Se tarrasi siihen ja alkoi mutustaa sitä sillä välin, kun kävin ilmoitustaululla tarkistamassa, että kilpailu varmasti pidettäisiin. Ja pidettäisiinhän ne, mietin mielessäni luettuani uudestaan taululla olevan ilmoituksen. Lätkäsin käteni otsaani - miten Tuukka ikinä jaksaisi suorittaa rankan radan niin rankan yön jälkeen?
Keittiössä huomasin, että panda oli onnistunut tuhoamaan koko ateriansa ja että se tosiaan oli piristynyt hieman. Sitten tuli kysymys, jota olin eniten pelännyt:
"- Mität me tänään tuunataan?" Tuukka kysäisi kuin minkätahansa luonnollisimman asian.
"- No tota... Muistatko sä kun me sillon kerran mentiin ulos ja sä suoritit niitä jänniä esteitä?" kysyin ja menin säkkituolille, Tuukan viereen istumaan. Se nyökkäsi innoissaan - se oli tainnut pitää esteradasta.
"- Tänään meillä on kyseessä vähän samanlainen juttu, mutta tällä kertaa sä voit voittaa palkinnon," selvitin pandalle, joka paloi halusta päästä kokeilemaan pihalla odottavaa "ramborataa".
"- Ai vielä hianomman kun viime kerralla?" se varmisti. Viimeksihän palkkiona oli ollut pussillinen karkkia, mutta nyt en tiennyt, mitä voittajalle oli luvassa. Nyökkäsin silti - olin varma, että Niinipuu olisi keksinyt jotain kivaa. Siltä seisomalta lähdimme eteiseen pukemaan ulkovaatteita ja valmistautumaan kilpailuun.
Ulkona ilma oli mitä upein, eikä pilvistä ollut taivaalla tietoakaan. Oikeastaan Tuukkakaan ei olisi välttämättä tarvinnut niin paljon vaatteita ja se olikin heti riisumassa niitä, kun silmä vältti. Kilpailupaikalla ei ollut vielä muita kuin minä ja Tuukka, mutta Niinipuu oli jo eilen illalla kasannut radan, joten saatoimme jo harjoitella Tuukalle vaikeimpia esteitä: hyppyesteitä, sekä ryömintä -juttua. Aloitimme vaikeimmasta, eli hyppy –esteistä.
|
Vastaus:
Joo jännää on : D Mistä ihmeestä sinä ammennat noita juonenkäänteitä? Kyllä se Tuukka jaksaa pelastella orpokotipandoja ja vaikkamitä : D Juuri se tekeekin kirjoittamisestasi niin mielenkiintoista!
Lisäksi kommentoisin hienoja synonyymejäsi. Sinulta löytyy aina miljoona vastiketta puhumiselle; jupista, selventää, sopertaa, takellella...
Nooh, olet yhtä hyvä kirjoittamaan kuin aina ennenkin. Oletan, että tähän tulee jatkoa, joten saat "vain" 10pk:ta. Ja varmaan kirjoittelet sitten kisatarinankin? Hehe, en minä yhtään painosta: D
Ainiin muuten, hyvää leirikoulua! Hmm mitä jos kukkulaankin järkkäisi leirin... |
|
Jatkoa...
Jouduimme vaeltelemaan Kultapandaan kauemmin kuin tavallista, sillä pandoista pienimmät eivät jaksaneet juosta, vaan lähinnä taapersivat eteenpäin. Minua hieman epäilytti, sillä ruokalistoilta löytyi hiukan erikoisia ruokalajeja, enkä ollut ihan varma mitä Tuukka tykkäisi niistä. Tilausta ladellessani pyysin myös tavallista pienemmän koon.
"- Tuukka tattoo pevunaa ja pivviä!" se takelteli tarjoilijalle, joka katsoi pandapoikaa sympaattisesti. Niinipuulla kuitenkin oli selvästi vaikeuksia tilausten ottamisessa, sillä muidenkin pandojen oli hieman vaikeaa päättää - niinkuin Tuukankin aluksi. Sain kuitenkin myytyä Peruna & Pihvi -aterian kuvailemalla sitä kaikilla keksimilläni hyvillä adjektiiveilla. Nyt täytyi enää toivoa, että Tuukka pitäisi ruuastaan. Ylimääräisen hulinan tauottua, istahdin ja katselin hiukan ympärilleni ravintolassa. Se oli sisustettu japanilaisen teehuoneen tyyliin - valaistus oli hämyinen ja katto matalalla. Lattiat oli veistetty kiiltävästä, tummasta puusta ja joitakin kohtia koristi ylelliset, punaiset kokolattiamatot. Katonrajassa oli kaiverrettu koukeroiseksi ja tapetit olivat vihreää kukkakuosia. Ruokien tulemisessa kesti melko kauan, sillä tämä pandalauma ei ollut mikään ihan helppo ruokittava. Sitä paitsi ravintolassa oli myös muita asiakkaita. Huomasin jo kun Tuukan kärsivällisyys alkoi pettää ja se rupesi kiemurtelemaan kärsimättömänä tuolillaan. Onneksi pian sen jälkeen ruuat tulivat ja kaikeksi onneksi Tuukka myös piti omastaan. Vaikkei tietenkään jaksanutkaan syödä annostaan aivan loppuun. Siivosin salaa ylijääneet kasvikset (joista panda ei erityisemmin pitänyt) lautasliinan sisään ja kävin heittämässä sen pois. Kun tarjoilija tuli korjaamaan astioitamme takaisin keittiöön, se alkoikin jutella Tuukalle:
"- Olitpas hyvä poika kun jaksoit syödä lautasesi tyhjäksi!" nainen kehui ja rehellisenä poikana Tuukka tietenkin vastasi:
"- Emmä ny ihan kokonaan... Tohvi heitti ylijääneet loskiin..." Nolona lehahdin aivan punaiseksi ja Niinipuu iski vastapuolelta minulle silmää.
"- Säästit siis meiltä vaivaa ja siksi Tuukka saa ilmaisen jäätelön," nainen tokaisi hymyillen ja päästi minut nolosta tilanteesta, kuin koiran veräjästä. Ja Tuukka sai jäätelön, eli kaikki olivat onnellisia.
Kotiin tullessamme oli aurinko värjännyt taivaan pinkiksi ja päivän porotuksen huomasi heti - lunta ei ollut enää nimeksikään! Tuukkakin pääsi koheltamaan menemään vapaammin, kun sen ei tarvinnut pelätä uppoavansa lumeen. Koti-ovellemme saavuimme kuitenkin kahdestaan, sillä Niinipuun oli täytynyt käydä kaupassa räjähdysmäisesti kasvaneen pandalauman takia. Avasin puisen oven ja saatoin Tuukan vessaan pesemään hampaitaan ja käymään iltapissalla. Itse taas menin käytävään soittamaan isälleni hakemisestani. Hänkin oli juuri tulossa töistään ja pääsisi samaa matkaa hakemaan minua. Pakkasin siis tavarani ja suunnittelin jo huomisen ohjelman olohuoneen peräseinällä olevalle ilmoitustaululle. Silloin olisi taas agilityharjoitukset, jos vain sää sallisi. Kun kuulin sähköhammasharjan äänen sammuvan menin kylppäriin ja otin Tuukkaa kädestä kiinni. Talutin pojan portaita alas ja peittelin sänkyyn.
"- Tänään on ollutkin melkoisen jännittävä päivä, vai?" kysyin Tuukalta, joka nyökkäsi unisena.
"- Ootan jo, että pääten tapaamaan Tompan huomenna," Tuukka sopersi ja käänsi kylkeään. Vasta silloin muistin, että nyt Tomppakin asui naapurissamme. Mietin, olisiko se hyvä vai huono asia - sen aika näyttäisi. Mitä jos Tuukka ei enää haluaisikaan olla kanssani, vaan leikkisi mieluummin pandaystävänsä kanssa? Tuollaiset ajatukset kuitenkin hautasin heti alkujaansa ja ajattelin, että ainahan voisin osallistua poikien leikkeihin. Sitä paitsi tiedä vaikka ottaisin joskus Tompankin hoiviini? Sitten kuulin pihalta auton äänen ja nousin ylös. Ennen lähtöäni sammutin vielä huoneesta valot ja lukitsin oven. Huomenna taas, oli viimeinen ajatukseni ennen kuin hyppäsin isäni autoon.
Loppu. |
Vastaus:
Hamm.. Mitä minä tekisin ilman näitä sinun tarinoitasi? Jälleen kerran kielioppi oli virheetöntä, kuvailu yksityiskohtaista ja tapahtumat hauskoja.
Voisin jossain vaiheessa lisätä Tompan tuonne adoptioon, siellä onkin jo yksi orpokotilainen : DD Sinä saisit tietenkin keksiä Tompalle tiedot.
Muttamutta. Saat tästä tarinasta 15 pk: ta ja 15 pistettä. Ja ilmoittauduthan sitten agilitykisoihin? |
|
| Nimi: Emmi |
03.04.2010 23:29 |
Heiii!!! huusin sipille, kun olin juuri tullut hoitolaan.
Sipi temmelsi minua vastaan ja huusi myös Mammaa!!
Sipi kuule, tänään pidämme riehumis päivän! Tästä tulee hauskaa!
Niin tulee, kiljaisi Sipi.
Noh Sipi, aloitetaanko hilluminen? kysyin.
Joooo!! huusi palleroiseni.
Nyt ensiksi saat mennä pomppimaan sängylle, kun minä teen sillä aikaa herkkuja meille!
Okei nyt minä menen, sanoi sipi.
Jee sänky on pehmeä, riehui Sipi
Pompi varovaisesti sipi, varoitin.
Okei! vastasi Sipi.
Kun olin paistanut vohvelit, niin menimme telkkarin ääreen viettämään pääsiäistä yhdessä.
Laitoimme pääsiäis laulut päälle ja lauloimme yhdessä, Laalaa nyt se pääsiäinen on ja nyt me hillumme!
Me nauroimme kippurassa ja meillä oli tosi hauskaa!
Huomenna aamulla jatketaan juhliamme ja mennään vaikka nurmikolle ottamaan kevät rintaamme! jookos? pyysin.
Joo, mutta nyt minnua väsyttää mamma, voidaanko me aamulla syödä manna puuroa? sanoi Sipi väsyneenä.
Kyllä voimme, vastasin.
Kun aamu taas jälleen koitti, katsoimme ikkunasta millainen keli ulkona oli, mutta näkemämme oli pettymys; ulkona vaan satoi, satoi ja satoi. Keli oli harmaa ja sumuinen ja meidän pääsiäispäivämme oli pilalla.
Sipi se vasta pettynyt olikin, kun lupasin, että menemme ottamaan kevättä rintaamme.
Äiti, miksi ulkona on huono keli? kysyi sipi.
En minä vaan tiiä... harmi, huokaisin.
Sipi kuule, keksitäänkö jotain sisällä telmimistä? kysyin innoissani.
Joo, se olisi hyvä idea! sanoi Sipi.
Sipi ja minä juoksimme käsikädessäsängylle ja aloimme myllertämään.
Meillä oli taas jälleen kivaa vaikka ulkona olikin surkea ilma.
Heti meidän telmimisen jälkeen pilvipeite alkoi repeillä ja ilmasta tulikin kaunis, eikä sumuakaan enää ollut. Katso sipi! huusin.
Eikö olekkin ihana ilma? kysäisin.
On! Jee voimmeko me nyt mennä ulos ottamaan kevät rintaamme? Sipi kysäisi.
Toki! ilman muuta, sanoin riemastuneena ja innoissani.
Me menimme ulos ja laitoimme allemme pienet istun alustat ja lököttelimme nurmikolla jossa oli lunta.
Kuului lintujen viserrystä ja ulkona oli niin kaunista, kuin olisi ollut mielikuvitus maailmassa!
Kun olimme hetken maanneet maassa niin siinä tulikin kuuma, kun aurinko paistoi suoraan meidän päällemme.
Tässä on lämmin eikös vain? kysyin Sipiltä.
On kuuma... Tässähän paahtuu!
Nyt keksin sipi! Otamme kylmää mehua tänne ja loikoilemme vaikka kokopäivän.
Joo! Otetaan mehua. Sanoi Sipi.
Lähdin hakemaan mehua ja tulin takaisin äkkipikaa.
Tässä Sipi. Ole hyvä. sanoin ja ojensin Sipille mehunsa.
Kiitti Mamma. kiitti Sipi.
Laitoimme silmät kiinni ja nukahdimme yhtäkkiä. Torkkujen jälkeen heräsin ja katsoin kelloa, kellohan oli jo puoli yheksän illalla!
Sipi herätys! Huusin hiljaa Sipille, että tämä karvapallo heräisi.
No, äiti? Kysyi.
Arvaa paljon kello on? kello on puoli yhdeksän ja pitää mennä äkkiä sisälle ettemme vilustu.
OHO! Huudahti Sipi.
Otin sipin syliini ja kannoin tämän sisälle.
Laitoin Sipin varovaisesti Sänkyynsä ja palleroiseni alkoi nukkua.
Hyvää yötä, kuiskasin.
Hyvää yötä sinullekin äiti, Sipi vastasi.
~LOPPU~
|
Vastaus:
Nyt muistit pilkut lauseiden perään, mutta unohdit vuorosanaviivat. ethän pahastu pilkunviilaamisestani?
Muuten tarinasi oli jälleen oikein kiva, ja saat 5 pistettä ja 6 pk:ta. |
|
Jatkoa...
Kaikki huoneet tässä kerroksessa oli yksin tarepandoille suunniteltuja, joten useimmissa paikoissa jouduin kumartelemaan. Ensimmäiseksi päädyin (tai arvelin päätyneeni) askartelukerhoon, sillä ylt' ympäriinsä lattialla lojui silkki- ,kreppi- ja väripapereita. Ne oli leikelty pandamaisen huolimattomasti, usein keskeltä paperia, vaikka askartelukerhon ohjaaja oli neuvonut ottamaan paloja reunasta. Nurkissa lojui myös värityskirjoja ja keskeneräisiä pääsiäs- ja jopa jouluaskarteluja. Huoneen keskellä oli nuori, hieman hysteerisen oloinen nainen antamassa ohjeita pienille, ilmeisesti orvoille tarepandoille.
"- Mät tahtoo tehdä tipu!" Siiri huusi ohjaajalle, joka hädissään ojensi Siirille keltaista väripaperia.
"- Mutta ei Siili osaa tehdä tipua..." se piipitti paperi pienissä sormissaan. Kerhossa oli orpoja myös muista pandahoitoloista. Etsin katseellani pieniä poikapandoja, mutta en tahtonut pandapaljouden keskeltä nähdäkkään mitään.
"- Haluaisitko sä vähän jelppiä mua?" ohjaaja kysyi minulta itseensä päin viittoen. Jouduin kuitenkin pudistamaan äkkiä päätäni, sillä en voisi viipyä muualla enää kauaa. Ties mihin vaaroihin Tuukka ehtisi muuten saattaa itsensä. Juuri kun olin lähdössä takaisin leikkihuoneeseen, hoksasin nurkassa yksin piirtelevän poikapandan. Huone oli niin pieni, että olin jo parilla harppauksella tämän luona.
"- Mitä sä piirrät?" kysyin siltä aidosti kiinnostuneena.
"- Tättä tulee ihan oikee paloauto," se tuhisi tohkeissaan ja jatkoi piirrustustaan. Oikeastaan piirrustus ei muistuttanut etäisestikkään paloautoa - muuta kuin väreiltään.
"- Haluaisitko sä mennä leikkihuoneeseen leikkimään?" kysäisin, kun olin jo lähtökuopissa.
"- Jooh..." se huokaisi haikeasti.
"- Mutta kohta täti tulee taas hakemaan olpokotiin," se jatkoi.
"- Ei me saata lähteä täältä mihkään," se lopetti lauseensa.
"- Mikäs sun nimi on? Mä luulen, että kyllä sä vähäksi aikaa saat tulla leikkimään," tokaisin ja nostin vieraan pandan varovasti syliini.
"- Mun nimi on Tomppa," Tomppa kertoi minulle ja Tuukalle leikkihuoneessa.
"- Mitkä teilän nimet on?" se kysyi riemuissaan siitä, että oli saanut uusia ystäviä.
"- Tässä Tuukka," Tuukka vastasi reippaasti ja tarjosi rehtiä kädenpuristusta Tompalle. Taitaa olla katsottu vähän liikaa cowboy -elokuvia, mietin samalla kun esittelin itseni. Kun esittelyt oli hoidettu, Tomppa ja Tuukka painuivat leikkimään leikkejä, jotka olivat liian monimutkaisia minun ymmärrettäväkseni. Niihin liittyi kuitenkin merirosvot, cowboyt ja intiaanit. Pyöräytin silmiäni ja otin lehtipinosta uusimman Ellen, jota aloin lukemaan katsoessani sivusilmällä poikien leikkejä.
Vähän vajaa tunnin päästä tuiman näköinen nainen tuli tomerasti leikkihuoneeseen Tomppaa etsien.
"- Tomppa, Tomppa!" se huuteli jotenkin tutulla tavalla. Kesti hetken, ennen kuin hoksasin, ketä nainen muistutti: muumien Vilijonkkaa! Oudoksuen otin Tompan syliini ja puhuttelin "Vilijonkkaa" hieman tarpeettomankin koppavasti. Siisti pandajono pysähtyi naisen taakse peloissaan kuullessaan hoitajansa haukkumanimen.
"- Hei Vilijonkka! Tomppa on täällä," huudahdin nyrpeän tädin halveksivaa äänenpainetta matkien.
"- Hmh! Tomppa tules sitten tänne!" siististi meikattu täti huusi topakasti pienelle, pullukkaiselle pandalle. Onnekseni juuri silloin Niinipuu sattui Siirin kanssa paikalle. Kuin pelästynyt koira, juoksin häntä koipien välissä rennon oloisen naisen luokse.
"- Näetkö sä, miten onnettomia nuo pandat on?! Eikö me voida tehdä mitään niitten olon parantamiseksi?" kuikasin Niinipuulle, joka näki selvästi myös "Vilijonkan" huonon kohtelun jokaisessa tarepandassa.
"- Mä tiedän... Toi nainen on orpokodin pitäjä - kauhea orjapiiskuri, sanon minä! Mä olen jo vähän aikaa yrittänyt tehdä asialle kaikkea, mutta se ei oikein onnistu..." nainen tokaisi suuttuneena. Näytti, kuin hän olisi minä hetkenä hyvänsä voinut sylkäistä "Vilijonkan" päälle. Onneksi Pandakukkulan orvot saavat edelleen asua samassa paikassa, mietin. Lopun hoitamattomasta asiasta selvittivätkin urheat Tuukka ja Siiri. Juuri kun koppava nainen oli häviämässä hissiin pandojensa kanssa, Tuukka ja Siiri huusivat:
"- Mikti te seulaatte tota Vilijonkkaa, jos kerta ette tykkää tiitä!"
"- Niinipuun puolesta te voitte muuttaa Pandakukkulaan," houkuttelin minäkin.
"- Mutta enhän mä mitään luvannut!" Niinipuu sihahti korvaani, mutta vaikutti oikeastaan aika tyytyväiseltä kapinaan jonka olimme pistäneet alulle - pandat taapersivat yksi kerrallaan Tompan johdolla Niinipuun helmoihin ja lopulta niin kutsuttu Vilijonkka jäi yksin hissiin. Pettyneenä pandojen valintaan tälläytynyt nainen painoi hissin alinta nappia ja poistui keskuudestamme.
"- Hulaaa!" pienokaiset huusivat yhteen ääneen heti Vilijonkan häivyttyä. Onnellisena Niinipuu lupasi tarjota meille kaikille aterian ravintolassa ja niin lähdimme kaikki yhdessä leikkipaikalta.
Jatkuu... |
Vastaus:
DRAAMAA! :'D Todella jännittävää, ja odotan innolla jatkoa.
Repesin tuolle "Vilijonkalle". Kiva kun Tuukkakin löysi uusia kavereita : D
Saat tästä 10pk:ta ja kahdeksan pistettä. |
|
Jatkuu...
Loppujen lopuksi sain itse pukea Tuukan, sillä se ei yltänyt puoliinkaan kaapeista ja lähinnä vain pyöri ja sähläsi ympäri aulaamme. Otin vaatekaapista tummansinisen, cowboy -kuvioidun toppahaalarin ja autoin pandaa hyppäämään sen sisälle. Jouduin itsekkin kurottelemaan ylähyllylle saadakseni sieltä Tuukan pipon ja lapaset, jotka sitten asettelin tyytyväisenä myhäilevän pojan päälle. Lopuksi nykäisin haalarin vetoketjun kiinni.
"- Nyt Tuukka valmis lähtemään!" se huudahti innoissaan ja taapersi ulko-oven eteen istumaan.
Puettuani omatkin ulkovaatteet ylleni, tarrasin innokasta Tuukkaa kädestä ja lähdimme yhdessä matkaan. Onneksi olin ottanut nenäliinaa mukaani, sillä panda raukan nenä vuosi vielä vähän. Tästä syystä se joutuikin kuivailemaan nenäänsä vähän väliä. Niinkuin jo kerroinkin ilma oli yön aikana lämmennyt, eikä enää ollut oikein pakkastakaan. Keli oli kuitenkin muuttanut lumen ennemmin sohjoksi ja aurinko paistoi entistä kirkkaammin sulattaen yhä enemmän ja enemmän lunta. Se vaikeuttikin liikkumista huomattavasti. Kun huomasin, ettei etenemisestä oikein tahtonut tulla mitään ja Tuukkakin alkoi turhautua liikkumisen hitauteen, nappasin pandavauvan kainalooni ja harpoin sisälle monikerroksiseen rakennukseen, missä myös sairaala sijaitsi. Matkalla mutkittelin ja heittelin Tuukkaa ilmaan avaruustyyliin. Pieni panda piristyi heti, kun huomasi etenevänsä avaruussukkulansa avulla lähes valon nopeudella! Sairaala oli lähes ylimmässä kerroksessa, mutta leikkikenttä taas sijaitsi neljännessä kerroksessa, joten samalla kun avaruussukkula mutkitteli ja väisteli asteroideja ynnä muita avaruuden vaarallisuuksia, minä (eli toisin sanoen se avaruussukkula) sain hyötyliikuntaa juostessani portaita Tuukka harteillani. Ainakin molemmat olimme tyytyväisiä.
Leikkikenttä oli upein neonvärein maalattu ja seinille oli kuvioitu kirkkaan sininen taivas ja hattaraisia pilviä. Huomasin, että juuri kirkkaat, syötävän suloiset värit saivat ensimmäiseksi pandan innostumaan uudesta paikasta. Vasta ympärilleen hetken katseltuaan Tuukka huomasi matalan huoneen perällä olevan pallomeren, jota hänen piti ehdottomasti päästä kokeilemaan. Päästin irti pandan pienen kätösen ja päästin pikkuisen juoksemaan pallo-aaltojen syleilyyn. Itse otin tuolin limenvihreän, pandalle suunnitellun pöydän alta ja istahdin siihen. Vähän aikaa valtavien aaltojen ja merirosvojen kourissa taisteltuaan, Tuukka tokaisi harmistuneena:
"- Tuukka tahtoo kavelin leikkimään."
Mietin hetken voisinko toimia pandakaverin korvikkeena, mutta päädyin siihen, ettei siitä tulisi mitään. Sillä aikaa, kun Tuukka taapersi vieterieläinten kimppuun, lähdin neonvärisiin kerhotiloihin hortoilemaan ja etsiskelemään Tuukalle uutta ystävää.
Jatkuu... |
Vastaus:
JUHUUU!! Pääsen taas herkuttelemaan tarinallasi. Mutta ensin arvoi:
Kielioppi: 10
Mielikuvitus: 10
Pituus: 9
Yksityiskohdat: 10
Mahtavaa, odotan innolla jatkoa Tuukan pk:tapallomeriseikkailulle Saat 9pk:ta |
|
| Nimi: Emmi |
09.03.2010 21:57 |
Olimme sipin kanssa aamulenkillä puistossa.
Sipi tykkäsi riehua liukumäissä, telineissä ja kaikissa ihme hommeleissa.Olimme olleet lähes kokopäivän puistossa, vaikka kyseessä piti olla pieni aamulenkki.
-Sipi, lähdetäänkö jo kotiin? kysyin.
-Okei mennään vaan! Sanoi Sipi.
-Laskehan liukumäki alas, niin sitten voitaisiin lähteä.
-Okei. vastasi sipi.
Seuraavaksi oli aika mennä terveys tarkastukseen. Kerroin Sipille millaista lääkärissä tapahtuu.
-Onko kivaa mennä lääkäriin? kysyin.
-En tietä...Jännittää vähän. kertoi Sipi
Panda sairaala lähestyi kokoajan ja Sipiä jänskätti entistä enemmän.
-En halua lääkäliin!
-Voi Sipi kulta, sinne on vain mentävä. Se on vain pieni tarkastus. Emme me kauaa viivy ja sitten kun tulemme kotiin, niin voimme katsoa telkkaria hetken. kerroin minä.
-Okei, eipä tässä muukaan auta. Sipi huokaisi.
Sitten saavuimme sairaalan pihalle ja menimme pikaisesti sisään sairaalaan.
-Eihän täällä ole niin hirveää? kysyin.
-No ei valmaan... vastasi Sipi.
Sipi näki vain valkotakkisia tyyppejä.
Hetken päästä saavuimme tarkastushuoneeseen.
Sipi käpertyi jalkaani, ja piti tiukasti kiinni.
-Noniin Sipi. Voit mennä lääkärin luo ja antaa hänen tarkistaa itsesi.
-Okei. vastasi Sipi.
Tarkastuksen jälkeen saimme puhtaat paperit Sipistä. Sipi oli todellakin terve!
Lähdimme kotiin päin kävelemään ja hetken päästä olimme kotona.
Katsoimme telkkaria hetken ja aloimme nukkua.
-Öitä Sipi. kuiskasin tämän korvaan.
-Öitä äiti. sanoi Sipi.
Loppu.<3
|
Vastaus:
Kiva kun olet kiinnittänyt huomiota vuorosanoihin! Mainiota! Laita vielä vuorosanalauseen perään pilkku pisteen sijaan. Esimerkkejä:
-Esim, sanoin minä.
-Esim! minä huusin.
-Esim? minä kysäisin.
Mutta muuten kirjoitat oikein hienosti, ja tarinasi oli hauska! Saat 7 pistettä ja 7pk:ta. |
|
|
|